Berliinin maratonreissu - I am Berlin

Tässäpä matkakertomus Berliinin maratonreissusta. Jos joku haluaa katsella kisalähetyksen, niin se löytyy täältä. Meikäläinenkin pääsi kuviin mukaan, kun juoksin erään saksattaren porukoissa.

Valmistautuminen oli sujunut paremmin kuin uskalsin toivoakaan. Kilometrimäärät eivät mitään ihmeellisiä olleet, mutta ehkäpä kokonaisrasitus pysyi jollakin tavalla hallinnassa, koska juoksu tuntui koko kesän aika hyvältä. Erikoisinta maratonissa on se, että treenien perusteella ei koskaan voisi uskoa juoksevansa tavoitevauhtia koko maratonia. Mulla tavoite oli juosta alle 2.30, eli kilometrivauhdin piti olla vähintään 3'33. Treeneissä kymppi tuota vauhtia tekee jo pahaa, ja esimerkiksi 4x4km reilulla palautuksella on jo melkein maksimi. Mutta niin vain sitä vauhtia meni 42,195 kilometriä, kun tosi oli kyseessä ja mies energiaa täynnä.



Pe 23.9.

Lento Joensuusta lähtee klo 05.50, joten taksi on tilattu pihaan klo 5.00. Joensuussa kenttä on sen verran pieni, että puoli tuntia ennen koneen lähtöä on sopiva aika saapua paikalle. Herätyskello on soimassa 04.45, mutta herään jo 03.48, joten taksiin ei tule kiire. Taksi on pihassa sovittuna aikana, ja matkalla otamme kyytiin A-P Kaivosaaren. Reissu on tarkoitus tehdä hänen kanssaan, vaikka se vaikeaa tulee olemaankin.

Lentoyhteydet välillä Joensuu-Berliini ovat ihanteelliset, ja puolen tunnin myöhästymisestä huolimatta laskeudumme kesäiseen Berliiniin jo 9.30. Taksi alle ja hotellille. Jätämme kassit respaan, nautimme aamiaiset läheisessä kahvilassa ja suuntaamme kävellen hakemaan numerot Berlin Station- nimiseltä paikalta. Keli tuntuu aivan liian kuumalta maratonjuoksuun, mutta on se aina mukavampi kuin vesisade tuulella höystettynä.

Matkalla hakemaan numeroa
Kuva: Ari-Pekka Kaivosaaren kotialbumi

Kun pakollinen expo-samoilu on suoritettu, kävelemme Checkpoint Charlien ja kiinalaisen ravintolan kautta hotellille.

Kuva: Ari-Pekka Kaivosaaren kotialbumi

Loppupäivä kuluu syöden, leväten ja nettiä selaten. Keskiviikkona aloitettu tankkaus alkaa saavuttamaan kliimaksivaiheensa, sen verran turpea olo iltapäivästä on. Illalla käymme vielä tiedustelemassa reitin lähtö- ja maalipaikalle. Uni tulee noin kymmeneltä, olenhan ollut hereillä 19 tuntia.

Tästä juostaan maaliin
Kuva: Ari-Pekka Kaivosaaren kotialbumi

La 24.9.

Tänään ohjelmassa on aamulenkki, ja sen jälkeen pelkkää laiskottelua. Hotellin sänky on sen verran pehmeä, että selkä on painunut jökkiin jo ensimmäisen yön jälkeen. Lähdemme kuitenkin aamulenkille silmäpussit hiilihydraatista hölskyen. Noin viiden kilometrin hölköttelyn jälkeen juoksemme yhden kilometrin kovaa läheisessä puistossa. Lenkin jälkeen ohjelmassa on aamiainen.

Päivällä lorottelen maratonjuomat pulloihin ja kiinnitän pulloihin keltaiset liput. Pullot sisältävät urheilujuomaa, ja ne toimitetaan juomapaikoille 9, 15, 20, 25, 30 ja 36 kilometrin kohdilla. Juomien lisäksi kannan mukanani seitsemän geeliä, jotka on tarkoitus nauttia viiden kilometrin välein.

Maratonpullot

Loppupäivän aikana ei tarvitse enää syödäkään kuin perinteinen maratonpitsa. Se tapahtuu klo 15.00, minkä jälkeen käymme katsomassa rullaluistelumaratonia. Näytää suht vaaralliselta touhulta, kun isoissa letkoissa vedetään 40 km/h. Mutta kisatunnelma alkaa meilläkin nousemaan kummasti.

Maratonpitsa

Illalla seuraamme käynnissä olevaa SM-yösuunnistusta, sen minkä jännitykseltämme kykenemme. Klo 22.30 alkaa sitten aamukuuteen kestävä sängyssä pyöriskely.


Su 25.9.

Herätys klo 6.00 ja suoraan aamiaiselle. Enää ei tarvitse paljoakaan syödä, joten otan vain hieman jugurttia, vaaleaa leipää, voisarven ja pari kuppia kahvia. Aamiaisen jälkeen vedän kisa-asun päälle, nostan kassit kantoon ja ajan vuokraamallani pyörällä lähtöalueelle. Omat juomat pitää toimittaa järjestäjille jo 7.30, joten paikalla on oltava liian aikaisin. Istuskelen varustesäilytyksen lähellä ja kuvaan tämän videon:

A-P tulee myös paikalle, jätämme varusteet säilytykseen ja suuntaamme kohti lähtöalueen vasenta kaistaa. Siellä onkin paljon rauhallisempaa ja ei tarvitse ruuhkissa kärvistellä.

Startti on tapahtuva klo 9.15. Sitä ennen päästetään matkaan pyörätuolikelaajat, joten lähtökarsinaan A pääsee vasta varttia ennen lähtöä. Karsinassa on yllättävän väljää, joten otan paikkani aivan naisten eliittiryhmän takaa.

Starttimusa alkaa soimaan ja nyt on tunnetta, kaikki on mennyt jiiriin, ei tarvitse kuin latoa tossua toisen eteen suhteellisen monta kertaa.

Sopiva vauhti löytyy nopeasti, ja samalla Katharina Heinigin ryhmä. Hänellä on käsittääkseni 2 tai 3 jänistä, joten vauhdin tasaisuudesta ei itse tarvitse huolta kantaa. Ensimmäiset kilometrit sujahtavat juuri tavoitevauhtia eli @3'30. Olen suunnitellut juoksevani sitä vauhtia niin pitkään kuin jaksan, ja sitten suunnitelmissa on mahdollisimman pieni hyytyminen. Luulen toisen puolikkaan hyytyvän joka tapauksessa, joten vähintään minuutin puskurivara on puolimatkassa oltava.

Ensimmäisen vitosen väliaika on 17.36, eli hieman turhan hitaasti. En kuitenkaan ole lähdössä hyvästä porukasta kiristämään, koska juoksu ei varsinaisesti tunnu ainakaan liian hyvältä. Itse asiassa olin pettynyt kulkuun aina 25 kilometriin saakka, minkä jälkeen olinkin yhtäkkiä positiivisesti yllättynyt miten hyvin kulkee.

Yhdeksän kilometrin juottolalla en löydä pulloani, mikä aiheuttaa pientä pään vaivaa. Paikkaan kuitenkin järjestäjien juomilla joten ei huolta. 10 kilometrin paalulla väliaika on 35.17, mikä on edelleen hieman aikataulusta jäljessä, varsinkin kun toinen vitonen on edellistä hitaampi, tarkemmin sanottuna 17.41. Viiteentoista kilometriin saavun samassa aikataulussa väliajan ollessa 52.57 (vitonen 17.40). Nyt olen jo 27 sekuntia tavoitettani jäljessä, mutta toki edelleen alle 2.30-vauhdissa. Porukka on hyvä ja vauhti tasaista, joten ei ole mitään syytä lähteä hönkimään vaikka mieli hieman tekisikin. Juoksu tuntuu tällä vitosella jo paremmalta.

20 kilometriin missaan taas juomani. Suurempaa hämmästystä aiheuttaa kuitenkin väliaika, mikä osoittaa tähän pätkään kuluneen aikaa 17.48. Mielestäni tämä sektori oli loivaa alamäkeä ja luulin vauhdin kasvaneen, mutta ei. Lisäksi tunnen olevani välillä vaikeuksissa tässäkin vauhdissa, joten hanskat alkavat olla tiskissä. Puolikas tulee täyteen ajassa 1.14.33, mikä viimeistään on merkki siitä, ettei 2.30 tule tänään alittumaan.

Hiljakseen isompi porukka alkaa hajoamaan pienempiin osiin, ja ilokseni huomaan pysyväni siellä kärkipäässä aivan Heinigin ja jänisten tuntumassa. 25 kilometriin saavutaan ajassa 1.28.19 ja vitoseen kuluukin vain 17.36 eli kurssi on kääntynyt. Lisäksi olo on vielä yllättävän vahva. Ihmeellistä miten tunnelmat vaihtelevat laidasta laitaan, välillä tekisi mieli keskeyttää ja seuraavassa hetkessä onkin taas täynnä taistelutahtoa. Tässä kohtaa ajatus on parantaa ennätystä, mutta #sub230 tuntuu edelleen tekemättömältä paikalta.

30 kilometriä tulee täyteen ajassa 1.45.53 ja tämä vitonen edelleen todella hyvin 17.34. Perinteisesti 30 km on ollut se paikka, missä meikäläisen etureidet ovat jämähtäneet ja vauhti tippunut 10s/km. Nyt pysyn perin pieneksi kutistuneessa Heinigin porukassa ja tajuan pysyväni siinä ainakin 35 kilometriin saakka. Ymmärrän, että pitkät 35-38 kilometrin lenkit antavat nyt sitä kaivattua kestävyyttä. 35 kilometriä on juostu ajassa 2.03.33, ja olen siirtynyt ensi kertaa viime syksyistä Frankfurtin ennätystä edelle. Vitoseen kuluu 17.41, kun aikaisemilla maratoneillani tässä vaiheessa on kulutettu reilusti yli 18 minuuttia.

Kuin veitsellä leikaten putoan Heinigistä 35 kilometrin paalulla. Vauhti tippuu hieman, mutta GPS:n perusteella mennään edelleen 3'40 tonneja. Lasken koko ajan mielessäni aikataulua 2.30 alitukseen ja totean, että tiukalle menee. Tästä tulee kunnon taistelu. 40 kilometrin tavoiteaikani on 2.22.00, jolloin viimeinen 2,2km pitää kulkea vielä 25 sekuntia kovempaa kuin viime syksynä. Maamerkiksi edellisenä päivänä bongattu Coca-Colan mainos vilkkuu silmissä ja lähenee yllättävän nopeasti. Siellä se 40 kilometrin paalu odottaa ottajaansa, yhtä niistä tuhansista. Vilkuilen kelloa yhtenään ja lakkaamattomasti. Juoksu kulkee ja olo on hyvä. Väliaika on 2.21.50 eli aikaa on yli kahdeksan minuuttia. Toivoa on mutta sekunneista taistellaan.

Tällä kertaa homma menee kuitenkin niin, että pystynkin täydellisen yllätyksellisesti kiristämään vauhtia. GPS näyttää noin 3'30-vauhtia ja jalat eivät hyydy. Lantio ei laskeudu ja etureidet toimivat kohtuullisen hyvin. 41 kilometriä ja olen varma asiastani! Kohta jo Brandenburgin portti näkyy ja voin jo nautiskella, tätä varten on pitkää lenkkiä väännetty ja Puntarinkosken lenkkiä kierretty. Viimeiset 200 metriä on silkkaa nautintoa ja innostun jopa hieman tuulettamaan. 2,2 kilometriä kulkee aikaan 7.47 eli 3'33-vauhtia. Tämä on 38 sekuntia kovempaa kuin Frankfurtissa.

Maaliin tulon jälkeen tajuan kuinka puuduksissa jalkaterät ovat. Yritän aukoa kengännauhoja mutta se ei meinaa onnistua millään, lopulta saan kuitenkin kengät pois jalasta ja veri alkaa taas kiertämään. Varpaat olivatkin puuduksissa koko seuraavan viikon. Jään odottamaan A-P:n maaliin tuloa. Mies tuleekin reilusti tuuletelleen hieman päälle 2.40 ajalla maaliin. Vaikean valmistautumisen jälkeen erinomainen suoritus!

Väliajat

Juoksu-uramme ovat päättyneet ja on juhlan aika

Kisan jälkee tapaamme Juha Hellstenin, joka kertoo kävelleensä Brandenburgin portilta maaliin. Mies on juossut aikanaan 2.23, mikä on jo oikeasti juoksua. Siirrymme läheiselle nurmialueella nauttimaan huurteiset. Katselemme maailman menoa tästä näkövinkkelistä ja se näyttää hyvältä, Projekti tuli maaliinsa ja se tuntuu hyvältä. 70-luvulla varmaan tuhansia suomalaisia juoksi kovempaa, 80-luvullakin vielä satoja. Mutta nykyisellä tasolla tämä riittää Suomen tilastossa tällä hetkellä sijaan viisi, jos sillä nyt mitään väliä on.

Juoksemistani maratoneista Berliini oli vielä aavistuksen hienompi kuin muut. Reitti on nopea Amsterdamissa ja Frankfurtissa, Pariisissakin pystyy hyvän ajan tekemään, mutta yleisöä Berliinissä on koko matkan varrelle. Ja ne myös kannustavat mikä antaa aina voimia. Ja onhan tuo reittikin vielä aavistuksen muita juoksemiani nopeampi.

Kotiin lensimme vasta seuraavana iltana joten luvassa oli turismia Berliinissä. Siitä en jaksa enää kirjoittaa. KST.

Mitäs nyt?

2.29.37 (puolikkaat 1.14.33 ja 1.15.04) oli päivän kuntoon nähden täydellinen suoritus.

Kirjoitan matkakertomuksen heti kun siihen sopiva hetki löytyy. Projekti on siis päättynyt ja tavoite tällä erää saavutettu. Muutaman ajatuksen verran olen jo mietiskellyt tulevaakin. Arki vaatii vastapainoa ja tykkään hikoilusta, joten eiköhän tässä jonkunlaista liikuntaa jatketa tulevaisuudessakin.

Olisko hyviä kisoja tiedossa?

Projektin yhteenveto ennen tulosta

vko	km	Pitkä lenkki
1	147,7	38,0 km
2	130,8	26,0 km
3	138	38,0 km
4	132,6	37,6 km
5	141,2	34,0 km
6	75,6	x
7	117	32,0 km
8	124,5	35,0 km
9	136	38,0 km
10	106,2	41,6 km
11	104,3	28,6 km
12	105,8	x
ka.	121,6

Aika hienosti on mennyt. Vain yksi viikko jäi alle sadan kilometrin, ja keskiarvokin ihan hyvä 121,6 km. Oma tuntuma on se, että ns. kympin kunto ei välttämättä ole sen parempi kuin aikaisemminkaan, mutta pitkiä lenkkejä on nyt takana paljon enemmän. Ja nimen omaan niitä 35-38 kilometrisia, mitä uskoakseni vaaditaan jotta se viimeinen kymppikin tulisi hieman paremmin. 

Nimimerkki "Z" kommentoi twitterin puolella, että näillä treeneillä pitäisi 2.30 alittua, mutta maratonilla ei mikään ole varmaa. Se on just näin. Ohuet saumat alitukseen on, mutta paljon todennäköisempi loppuaika sijoittuu välille 2.31-2.33. Oli miten oli, kaikki voimat tulen matkan varrelle jättämään ja tulos on sitten se mikä löytyy kilpailun jälkeen tulostaululta. Joka tapauksessa annan jo tässä vaiheessa itselleni ihan hyvät pojot näistä menneistä viikoista.

12/13

Terve. Projektin huipennus lähestyy ja kaikki hyvin. Jalat kunnossa, terveys muutenkin hyvä ja jännitys kohoaa kohoamistaan. Juoksin ihan hyvän jakson lauantaista 10.9 perjantaihin 16.9 saakka, kilometrejä tuli 136 tuohon settiin ja nyt ei tarvitse kuin odotella itse suoritusta.

Nyt ollaan niin lähellä kisaa, ettei tässä oikein mihinkään pysty kunnolla keskittymään. Työt toki hoidan ankaralla rutiinilla, mutta muuten alkaa reissuun pääseminen jo kutkuttelemaan. Berliinissä oli hellettä vielä perjantaina, mutta nyt säätila alkaa asettumaan optimaaliseksi maratonjuoksua ajatellen.

Siirrytäänpä viimeisimpään treeniviikkoon. Kovinkaan raskaita ja varastot tyhjentäviä treenejä en enää tehnyt. Maanantaina vetelin 10x200m radalla, keskiviikkona 4 kilsaa vk:ta ja 10 lyhyttä mäkivetoa. Perjantaina Katajan Siltajuoksu kulki mallikkaan rennosti: 8,3 km @3'14. Sunnuntaina hölkättiin porukalla vielä polkulenkki mitaltaan 19 kilometriä.

Tänään ja huomenna pihistelen hiilareiden syömisessä ja keskiviikkona voi sitten alkaa imemään kiisseleitä ihan kunnolla. Tankkauksessa pitäydyn nestemäisissä tuotteissa turhaa ähkyä välttääkseni.

Ma
Juoksua töihin 10 km, sis. 10x200m radalla. En pääse mihinkään. Sekuntitolkulla hitaammin kuin viime vuonna.
Juoksua töistä 6 km @4'44

Ti
Juoksu töihin 6 km @4'42
Juoksua töistä 6,5 km @4'23
Juoksua liikkarin aikana 10,9 km @4'52

Ke
Juoksua 12,7 km @4'27, 4 km vk @3'35 ja 10x30s mäkivedot
Reijet jökissä.


To
Juoksua töihin 8,0 km @4'27
Juoksua töistä 9,0 km @4'36

Pe
Siltajuoksu 8,3 km @3'14, yhteensä juoksua 17,4 km


La
Lepo


Su
Juoksua 19,2 km @4'54 pääosin poluilla

Yhteensä 105,8 km

11/13

Polkumaratonin jälkeinen viikko. On tässä jotain tapahtunut vuoden 2011 jälkeen, jolloin juoksin Vaarojen maratonin ensimmäistä kertaa ja jalat menivät aivan muussiksi. Silloin Joensuun suunnistuspiireissä käveltiin seuraava viikko sivuttain, takaperin ja milloin mitäkin kylkimyyryä. Okei, juoksin Nuuksion pintakaasulla, mutta kyllä tuo loppuaika vastaa hyvinkin vuoden 2011 aikaa Kolilla.

Maanantaina olisin jo voinut käydä lenkillä, mutta tässä vaiheessa palautumisen varmistaminen lienee tärkeintä. Tiistain juoksin sitten lasten liikkarin aikana Tomin kanssa melkein tunnin kevyen lenkin. Jalat olivat, sanoisinko, mielenkiintoiset. Juosta kuitenkin pystyin ja tämän jälkeen palautuminen otti aikamoisen askeleen eteenpäin.

Keskiviikkona päätin testata, kun kerran olotila oli jo virkeä, hyväksi havaittua herättelytreeniä eli 6 kilometriä reipasta tahtia. Tuo pätkä kulki aika tarkalleen samaa vauhtia kuin maratonin tavoitevauhti on. On muuten hauskaa, kuinka keho on alkanut hakeutua 3'33-vauhtiin aika monessa treenissä. Ikään kuin sitä olisi koulutettu juuri tuota 2.30.00 ajan maratonilla antavaa tahtia ylläpitämään.

Keskiviikon herättely toimi, ja torstaina sain työmatkajuoksuilla pidätellä ettei vauhti olisi karannut perusmättömäisiin lukemiin. Perjantaina päätin illasta nykäistä uudet maratossut jalassa kiihtyvän kympin. Se kulki hieman alle 35 minuutin. Kilometrit olivat:

3'35
3'31
3'30
3'34
3'32
3'33
3'26
3'27
3'22
3'20

Eli nausteriin meni tuo treeni.

Lauantaina vedin kevyttä kleerausta kahden lenkin verran ja sunnuntaina hissuttelua Lykynlammen suuntaan 28,6 kilometriä.


Ma
Lepo. Jalat eivät pahemmin kipeät, lähinnä jäykät ja lievä yleisväsymys vaivaa.

Ti
Liikkarilenkki Tomin kanssa: kevyt 10,7 km @4'45
Jalat tuntuivat lauantaisen polkumaratonin jäljiltä omituisilta. Jaksoin kuitenkin juosta ja energiat taas kohdillaan.


Ke
Verryttelyt 4 km + palauttava vk-kutonen: 6 km @3'34
Joskus tuollainen lyhyt reipastelu palauttaa paremmin kuin pelkkä kevyt tai lepo.

To
Juoksu töihin 8,9 km @4'25
Juoksu töistä 10,00 km @4'22

Eilinen palauttava vk tuntui toimineen ja olin virkeävoimainen tänään molemmilla lenkeillä.

Pe
Verryttelyt 4,6 km + kiihtyvä kymppi: 10 km @3'29 = 34'50. Eka vitonen 17'42, toinen vitonen 17'08.

Olipas hyvä kymppi. Mulla alle 35 minuutin treenikymppi on harvinaista herkkua.

La
Kevyt 15,4 km @4'36
Kevyt 6,1 km @4'45

Molemmat lenkit vanhoja selostuksia Yle Puheelta kuunnellen.

Su
Kevyt 28,6 km @4'41
A-P:n kanssa erilaisia alustoja pitkin kaupungista Lykynlammelle Satumetsä-tapahtumaan. Hyvin huomaa millaisessa pitkien lenkkien putkessa on elänyt kun tämmöinen alle 30 kilsanen aiheuttaa lähinnä morkkiksen kun ei tule treenaattua.


Yhteensä 104,3 km

Vähän tekisi jo mieli hehkuttaa tulevaa kisaa. Annetaan nyt kuitenkin vielä olla. Ei auta nielaista ennen kuin tipahtaa vai miten se menikään. Joka tapauksessa nyt näyttäisi siltä, että ainakin ennätystä 2.31.35 voisi täysin realismin rajoissa lähteä parantamaan. Ja jos kulkua antaa juuri sopivasti niin miksei vähän kovempaakin kyytiä.

Oikeasti flunssan pelko lisääntyy hetki hetkeltä ja ensi viikolla tekisi mieleni eristäytyä muusta maailmasta.

10 / 13

Kuva: Samuli Pahkala

Ma
Lepo

Ti
Juoksua töihin 8,0 km @4'38
Tuntui että flunssa iskee joten autokyydillä kotiin

Ke
Juoksua töihin 23,0 km. Sis. 4x4km/800m palautus maratonvauhtia osapuilleen. Nihkeähkö jalka kun piti lähteä kuudelta latomaan.

Juoksua töistä 7,0 km @4'42

To
Juoksua töihin 7,8 km @4'32
Juoksua töistä 10,3 km @4'33

Pe
Juoksua töihin 8,4 km @4'18 sis. 3x200m

La
Polkujuoksua 41,6 km @4'49
Keskisyke 150 eli aika lähellä aerobisen kynnyksen tasoa, jos sellaista nyt on olemassakaan.

Su
Lepo. Jalat yllättävän hyvät, ei liiemmälti lihaskipuja.

106,2 km

Tässähän alkaa olla duunit melkein tehtynä ja aikaa h-hetkeen enää alle kolme viikkoa. Edellisen sunnuntain 38 kilometrisen jälkeen olo tuntui maanantaina sen verran nuutuneelta, että pidin ihan rehellisen lepopäivän. Tiistaina köpöttelin töihin ja tarkoitus oli köpötellä takaisinkin, mutta olo oli jotenkin nihkeä ja jopa flunssainen, joten soitin taksin kotimatkalle. Isosisko oli edelleen sairaana ja pelkäsin koko ajan tarttuuko se minuunkin.

Olo parani ja keskiviikkoaamuna starttasin heti kuuden aikaan treeniin. Juoksin 4x4 kilometriä maratonvauhtia palautuksen ollessa 800 metriä hölköttelyä. Ekan vedon eka kilsa oli olevinaan vauhdikas, mutta aikaa meni 3'45, mutta siitä se lähti ja lopputreeni kulki ihan ookoo. On kiva tunne tulla kahdeksaksi työpaikalle, kun alla on 23 kilometriä juoksua.

Torstaina juoksin työmatkat pienillä lisureilla, ja perjantaina vain töihin. Torstaina olin aivan puhki ja edessä oleva Nuuksion maraton alkoi hieman huolestuttamaan. Tankkailin illan huolella, ja kas kummaa, perjantaina töihin juostessa oli sellainen tunne, että liitelin vain siinä tiestön yläpuolella. Siihen sitten lyhyehkö työpäivä ja ajelut Helsinkiin.

Lauantaina olikin sitten ns. viimeiseksi pitkäksi suunniteltu Nuuksio Classic-polkujuoksu. Ajatus tästä kisasta lähti alunperin siitä turhautumisesta, kun olen usein sairastellut juuri ennen pääkisoja. Kevään Pariisin projekti jäi hieman vaisuksi, sitten tähtäimessä oli Jukola, mihin jäi näytöt antamatta flunssan vuoksi. Siinä vaiheessa ajattelin, että ilmoittaudun varmuuden vuoksi Berliinin lisäksi Nuuksioon, ehkäpä sillä keinon pääsen yhteen kisaan siten, että alla on ehjät harjoitukset.

Kun kesä ja alkusyksy sujui hyvin, niin ajatus Nuuksion kisasta jalostui tosissaan juostusta kisasta viimeiseksi reippaaksi pitkäksi lenkiksi ennen Berliiniä. Tutkin internetistä kenialaisten harjoittelua, ja heillä on tapana vetää neljä viikkoa ennen maratonia 40 kilometrin kovavauhtinen treeni. No, minäpä ajattelin testa samaa, paitsi että kolme viikkoa ennen ja yli 40 kilometristä.

Kirjoitan vielä Nuuksiosta tarkemman raportin, mutta tässä lyhyesti. Eli tavoittelin noin 3.25 aikaa, millä perusteella Vähäsen Sami valikoitui matkaseuraksi. Ajatus oli juosta noin aerobisen kynnyksen sykkeellä 35 kilometriin saakka, ja sitten kiristää jos siltä tuntuu. Samalla testaisin samaa energiahuoltoa kuin Berliinissa on tarkoituksena. Kaikki sujui ihan nappiin. Pidin noin 150 sykettä ja mahdollisimman tasaista vauhtia, kunnes lopussa pystyin kirraamaan huomattavasti ja yllättäen ohitin siinä vielä kolme juoksijaa. Juomat ja geelit upposivat hyvin. Imin 1,6 litraa urheilujuomaa ja otin 8 kappetta geelejä, eikä mahan kanssa ollut ongelmia.

Kuva: Anna Dahlgren

Nyt on tiistai ja jalat eivät ole oikeastaan lainkaan kipeät. Jos ei takapakkeja tule ja palautuminen sujuu hyvin, niin uskon että pienimuotoinen superkompensaatio on tosiasia. Samalla sain hyvän muistutuksen siitä, mitä maratonin juokseminen on. Se on hyvää itsensä tuntemista ilman turhia nykyjä ja 25 kilometristä lähtien jatkuvaa taistelua oman mielensä kanssa. Kun mikään ei tuntuisi niin hyvältä kuin reitiltä sivuun hyppääminen, mutta toisaalta vielä satamiljoonaa kertaa paremmalta tuntuu kun saa taisteltua itsensä maaliviivalle saakka.

Kuva: Aapo Laiho

Kyseessä oli ensiesiintyminen Sajaniemen Sonnien joukkueessa ja heti kättelyssä voitimme joukkueskaban. Kuvassa Itävuo, Vähänen ja Salmelin. Fincke puuttuu.
Kuva: AapoLaiho

9 / 13

Nyt oli paha viikko. Ensinnäkin yöunet jäivät turhan vähäisiksi, uni oli katkonaista ja herätys tapahtui joka aamu klo 04.00-6.00 välisenä aikana. Lisäksi päälle painoivat Joensuu Trail Runin järjestelyt, vaikka ne ovatkin esimerkiksi suunnistuskisaan verrattuna suhteellisen kevyet, niin vastuu painaa. Tähän kun vielä lisätään se, että lapset (etenkin isompi) olivat sairaana, niin ei tuossa paljon lepohetkiä jäänyt. Itse asiassa en muista sellaisia ollenkaan. 

Kun lapselle tulee flunssa, niin yleensä siinä on itsellä korkeintaan 2 vuorokautta armonaikaa. Tähän kun yhdistetään vielä univelka niin puhutaan tunneista. Toistaiseksi olen kuitenkin terveenä joten ehkäpä tämä on se syksy jolloin ihmeitä tapahtuu.

Kilometrejä tuli joka tapauksessa maanantain lepopäivästä huolimatta 136 kappaletta. Kiitos juosten suoritettujen työmatkojen ja sunnuntain 38 kilometrin lenkin. Varsinaisia maratontreenejä oli vain sunnuntain pitkä lenkki, muut kehittävät treenit olivat vaatimattomat 8 kilometrin vauhdinvaihtelu ja 15x30 sekuntia ylämäkeen täysillä. Olin yksinkertaisesti niin väsynyt, että pitempi maratonvauhtinen treeni jäi tekemättä. 

Ma

Lepo

Ti

Juosten töihin 8 km @4'37

Juosten kotiin 17,2 km, sis. 8 km vauhdinvaihtelua (parittomat kilsat 3'40 ja parilliset 3'20)

Aluksi tuo on helppoa, mutta jossain vaiheessa treeniä  3'40-kilsan aikana ei syke enää laske.

Ke

Juosten töihin 8 km @4'31

Juosten kotiin 10,4 km @3'59 (oli kiire)

To

Juosten töihin 8 km @4'31

Juosten kotiin 10,2 km , sis. 15x30s / 1min mäkivedot täysillä

Pe 

Juosten töihin 8,2 km @4'27

Trail Runin reitin merkkaus 10,3 km hölkkävaellus

La

Juosten kisapaikalle ja reitin tarkistus 18,4 km @5.00

Su

Pitkä lenkki 38 km @4'23

Onneksi sain lauantain ja sunnuntain välisenä yönä nukuttua ihan hyvin ja unta riitti aamuseitsemään. Samoin viimeyö sujui hyvin, lukuun ottamatta hieman ennen kuutta tapahtunutta heräämistä. Eikä sekään nyt paha ole.

Kestävyys tuntuu edelleen hyvältä, ja sunnuntai-illan 38 km sujui ilman hyytymistä. Ainakin tuollaista kevyttä vauhtia jaksan paremmin kuin koskaan ennen. Se, miten homma sujuu kun tehoja lisätään, selviää sitten 25.9 Berliini nimisessä kaupungissa. 

Tällä viikolla onkin vuorossa viimeinen tosi pitkä lenkki, vieläpä hieman tehokkaampi sellainen. Samalla on hyvä tilaisuus testata juoma- ja geelihuoltoa Berliiniä varten. Ensi viikolla palauttelen kunnolla, ja sitten projektin toiseksi viimeisen viikon aion vielä harjoitella hieman enemmän. Mutta eipä mennä asioiden edelle, tilannetta pitää analysoida sen hetkisen kunnon mukaan. 

Vinksahtanut otos eräästä ratatreenistä.

8 / 13

Ma
Juoksua Ketunlenkiltä kotiin 15 km @4'09

Ti
Juoksua 15 km, sis. 8x1000m/1'30 ka. 3'16,7


Ke
Polkujuoksua 10 km @5'25


To
Juoksua 20,5 km, sis. 14 km kiihtyvä @3'36. Ensin 9 km @3'39 ja siihen 5km @3'30.


Pe
Juoksua töihin 6,6 km @4'43
Juoksua töistä 8,0 km @4'48


La
Juoksua 14,2 km @4'21. Sis. 20x200m/200m radalla. 35 sekuntia kaikki vedot.

Su
Juoksua 35 km @3'53. Kiihtyvä pitkä lenkki, ensin 31 km @3'56 ja sitten viimeinen 4km @3'30.

Yhteensä 124,5 km

Harjoitusten määrällä en edelleenkään voi kehua, mutta kolme hyvää harjoitusta tuli taas plakkariin. Sen sijaan lauantain 20x200m radalla oli melkoisen vaisua menoa. Jalat olivat jumissa, vettä satoi, eikä juoksu yksinkertaisesti kulkenut.

Tiistaina hölkyttelin Mehtimäelle, mihin oli A-P:n kanssa sovittu tonnin vedot. Nöösipoikina vetosimme kovaan tuuleen ja kalseaan keliin, joten suuntasimme halliin tekemään harjoitusta. Kahdeksan kappaletta tonnin vetoja 1,5 minuutin palautuksella sujahti keskiarvolla 3.16,7. Tuntuma oli hyvä ja juoksu helppoa.

Torstaina oli niin ikään A-P:n kanssa sovittu maratonvauhtinen lenkki, pituudeltaan vähintään 12 kilometriä. 3'40 oli aloitusvauhti, ja se tuntui tosi helpolta. Kenties koskaan ei ole tuntunut niin helpolta, tai sitten niitä aikoja en enää muista. Eka 9 kilometriä meni hieman alle 3'40-kyytiä ja sitten nostin vauhdin 3'30 haminoille. Sitä jatkoin kunnes 14 kilometriä oli kasassa. Sen jälkeen menin kotiin.

Lauantaina juoksin jo mainitun 20x200m/200m ja vauhti oli aika tarkalleen maratonin ME-vauhtia.

Sunnuntaina kruunasin viikon kenties urani parhaaseen pitkään lenkkiin. Läksin sujuttelemaan noin 4'/km vauhtia ja siitä kiihdytin varovasti noin 3'50-tahtiin kunnes 31 kilometriä oli plakkarissa. Tämän jälkeen sahasin vielä 4 kilsan pätkän 14 minuutissa eli 3'30/km nopeudella. Kokonaismatkaa kertyi 35 kilometriä ja keskivauhti @3'53. Eikä tuntunut turhan kovalta.

Tänään taidan ottaa lepopäivän. Nyt olisi 34 päivää aikaa starttiin ja kunto on ihan hyvässä mallissa. Vielä olisi tuo 3'30-vauhti saatava tuntumaan helpommalta, ja pari pitkää lenkuraakin pitää vielä sahata. Varmaan pitäisi myöskin vetää pari viikkoa kahta treeniä päivässä, mutta kun en jaksa niin tyydyn toistaiseksi tähän. Juoksu ainakin kulkee nyt ihan hyvin.

7 / 13

Takaisin töihin ja samalla kertaa toimenkuva muuttui seuraavan kuuden viikon ajaksi. Eli työpiste sijaitsee nyt Joensuu Areenalla. Heti kättelyssä ajattelin perua kaikki messut ja konsertit.

Treenit sujuivat oikein mallikkaasti. Kerran päivässä juokseminenkin tuntui ihan riittävän rankalta, joten väkisin en yritä kahta lenkkiä tehdä. Kovempi ukko lähtisi aamuviideltä lenkille, mutta itse haluaisin myös nukkua aina välillä.

Lenkkivauhti meinasi karata lähelle neljää minuuttia yhdellä jos toisellakin lenkillä. Heti kun määrä putoaa niin näin meinaa käydä. Vaaranahan tässä on se, että harjoittelu puuroutuu, eli kevyet ja kovat kulkevat turhan lähellä toisiaan. Viime viikolla nuo kovemmat kulkivat kuitenkin varsin hyvin, joten ei murhetta siitä.

Ma
Juoksu Ketunlenkiltä kotiin 12,0 km @3'57 (mites se nyt noin kulki?)

Ti
Juoksua 15,7 km, sis. radalla 8x1000m/1'30 ka. 3'18. Liiankin helpolta tuntui mutta tavoite oli juosta teoreettista 10 000 metrin kisavauhtia eikä se nyt ainakaan kovin paljon tuota kovempaa kulkisi.

Ke
Juoksua 12,2 km @4'18

To
Juoksua 14,0 km. 4km @3'35 ja sen jälkeen 10x30s/1' ylämäkivedot täysillä.
Jalkajumppa 18 min.

Pe
Juoksua tyttären pyörälenkin ohessa 7,8 km @5'05

La
Juoksua 23,5 km @3'55, sis. 4x4km 14'09, 14'03, 13'56, 13'48 eli km-vauhdit 3'32, 3'31, 3'29 ja 3'27. Tuuli navakasti etelästä joten reittiä piti vähän hakea. Olen tyytyväinen tähän harjoitukseen.

Su
Juoksua 32 km @4'06. Ensin 8 km rauhallisemmin Noljakkaan, ja sitten A-P:n kanssa 24 km noin 4'/km.

Yhteensä 117 kilometriä ja mies terveenä.

Näkyvissä on orastavaa maratonluottavaisuutta, mutta vielä voi moni asia mennä pieleen.

@3'33

Lukijoille on varmaan tässä tullut jo selville, että jossain vaiheessa elämääni haluaisin juosta maratonin mittaisen matkan käyttäen siihen aikaa alle 2 tuntia ja 30 minuuttia. Globaalilla tasolla tämä nyt ei ole kummoinen asia, eikä se minullekaan mikään elämän tärkein tavoite ole. Tuohon tulokseen pystyy vuosittain tuhansia, ellei kymmeniä tuhansia juoksijoita ympäri maailman. 

Jos joskus onnistun itseni hilaamaan maaliviivan yli niin, että loppuaika 42 kilometrin ja 195 metrin juoksemisen jälkeen on 2.29.59, tai sitä kovempi, niin olen sillä hetkellä varmaankin ihan onnellinen. Tuskinpa se kuitenkaan onnellisuuttani lisää kovin paljon seuraavaa kahta päivää, tai korkeintaan viikkoa pidempään. En kuitenkaan pysty elämään ilman jotain tavoitetta, joten tässä on tällä hetkellä sopiva maali.

Tavoite olisi ollut helpommin saavutettavissa esimerkiksi 10 vuotta sitten. Silloin oli nimittäin aikaa ja mahdollisuuksia harjoitella ja vieläpä palautua siitä. Silloin ei paljon maratoonit mielessä liikkuneet, koska tavoitteena oli löytää rasteja mahdollisimman nopeasti. 

Mitä tuon rajan alitus käytännössä vaatii? Joku voisi ajatella, että ei se kummoista vauhtia ole, koska maailman kärki vetää puoli tuntia kovempaa. Se vaatii tarkalleen ottaen keskivauhtia 3.33 jokaiselle kilometrille. Jokainen satanen pitää vetää 21,3 sekuntiin. Vauhdin on säilyttävä aika lähellä tuota tasoa koko matkan ajan. 

En usko koskaan pystyväni vetämään koko matkaa tasaista vauhtia. Vaikka kunto olisi kova, niin toinen puolikas hidastuu väkisinkin kaksi minuuttia. Optimaalisessa mallissa olen laskeskellut puolikkaan väliajaksi 1.13.45 (=@3'30) (Frankfurt 2015: 1.14.15), jolloin toinen pitäisi kulkea vielä 1.16.15 (@3'37). Olen huomannut, että hyvänä päivänä 30 kilometriä menee hyvin, mutta sitten alkaa painamaan. Se miten paljon alkaa painamaan, ratkaisee loppuajan. Jos olen jaksanut juosta 30 kilometrin paalulle tuota 3'30 kyytiä, niin viimeisen 12,2 kilometrin matkan voi liikkua  3'41-tahtia. Olisinkin iloinen, mikäli 30 kilometrin paalulla väliaikani olisi 1.45 tai mielellään hieman alle. Viime syksynä Frankfurtissa 30 kilometrin väliaika oli muuten 1.45.42 ja sillä tultiin loppuaikaan 2.31.35. Tänä syksynä Berliinissä ei siis tarvitse juosta juurikaan kovempaa, mutta olisi kiva, jos jaksaisin pitää vauhtia viisi kilometriä pidempään eli 35 kilometriin saakka. Silloin voisi jo rauhallisin mielin hyytyä.

Jos jaksan harjoitella riittävän hyvin nämä viimeiset viikotkin, niin voin lähteä aidosti hakemaan 2.30 alitusta. Tässä vaiheessa näyttää siltä, että harjoitukset tulevat jäämään yhteen kertaan päivässä, mutta voi myös olla että aamulenkit onnistuvat jossain vaiheessa. Niin kauan kaikki on kuitenkin hyvin, kun olen terveenä. Onneksi kesä meni hyvin joten pitkiä lenkkejä on takana ihan mukavasti verrattuna esimerkiksi kevään Pariisin projektiin. Nyt on vain tärkeää saada seuraaville viidelle viikonlopulle riittävän pitkä lenkki, sillä tavoin se 30 - 35 kilometrin välikin voisi kulkea paremmin.

4 - 6 / 13

4 / 13

ma
juoksua 6 km @5'25

ti
juoksua töihin 10 km @4'36
juoksua töistä 7,2 km @4'39
juoksua liikkarin aikana 10 km, 11x1'/1' (laskuvirhe, piti vetää 10 vetoa mutta tulikin 11)

ke
polkujuoksua 11 km @5'30

to
juoksua 25 km, 10x1600m/400m eli yhteensä 20 km @3'46

pe
juoksua 10 km @4'47 ja jumppaa 18 min
juoksua ja polkujuoksua 15,3 km @4'46

la
lepo

su
polkujuoksua Kolilla 37,6 km @6'36

yht. 132,6 km

5 / 13

ma
juoksua 6,4 km @5'22
juoksua 9,0 km @4'29, viim. tonni 3'16

ti
juoksua 10,0 km @4'59, 5x100m
juoksua 10,0 km @4'25, 10x1'/1' "liikkarilenkki"

ke
juoksua 14,5 km @4'39
juoksua 10,1 km @4'28, viim. 2 km 7'07

to
juoksua 15,1 km @4'37

pe
juoksua 34 km @4'39

la
juoksua 7,0 km @4'39

su
juoksua 25 km @4'06: 10 km 39'30 + 8x1000m/200m @3'20 + loppuverkka

yht. 141,2 km

6 / 13

ma
lepo

ti
juoksua 16 km @3'55, sis. 2 x 5 km 17'40 ja 17'28

ke
juoksua 17 km @4'07, sis. 4km @3'32 ja 4x1000m @3'12 - 3'15
jumppaa 20 min

to
juoksua 7,75 km @4'34

pe
juoksua 8,2 km @4'55
juoksua 12,7 km, sis. 3km @3'25 + 3km @3'24 + 2km @3'15
jumppaa 15 min

la
juoksua 14 km @3'50, vauhdinvaihtelua kilometrin välein 4' / 3'40

su
lepo

yht. 75,6 km

Lomaviikot 5/13 ja 6/13

Olen elänyt kiertolaiselämää kahden viikon loman ajan, joten tarkemmat viikkoraportit ovat jääneet tekemättä. Onneksi loma on nyt ohi ja tänään palasin työpisteelle lepäämään.

Tässäpä edellisen kahden viikon pääharjoitukset niin hyvin kuin muistan ne:

5/13

ti
10x1'/1' liikkarin aikana

pe
34 km kevyt

su
10km perusmättöä Ulvilasta Poriin 39'30 + Porin kentällä 8x1000m/200m noin 3'20-tahtia + loppuverkka = 25 km

yhteensä 140 kilometriä juoksua. Tähän päättyi viiden viikon peruskuntojakso.

6/13

ti
2 x 5 km 17'40 ja 17'30 (@3'30)

ke
4 km maastossa @3'33 + 4x1000m @3'12-3'15

pe
3km @3'25 + 3 km @3'24 + 2km @3'15 hiekkatiellä (hyvät vauhdit mäkisyyteen nähden, vihdoinkin kulkua!)

la
14 km vauhdinvaihtelua 4'/3'40 mäkisellä hiekkatiellä

yhteensä noin 75 kilometriä. Harjoituksia ei tällä viikolla ollut montaakaan, mutta hain jonkinlaista vk-blokkia. Tiistaina ja keskiviikkona meno oli huonoa, mutta perjantain treeni antoi pientä valoa tulevaisuuden suhteen. Toistaiseksi sub230 Berliinissä tuntuisi olevan tekemätön paikka. Tuo vaatisi keskivauhtia 3'33/km, mikä tuntuu tällä hetkellä aivan liian kovalta ja pahalta.

Palasin 8-16 työaikaan, ja kun kotonakin olisi syytä olla apuna tenavien kanssa, keskittynen jatkossa viikon päätreeneihin eli tiistain, torstain, lauantain ja sunnuntain harjoituksiin. Muuten teen sen mitä ehdin. Käytännössä harjoitusjakso kestää nyt neljä viikkoa, ja sitten viimeiset kolme mennään sen mukaan miltä tuntuu. Aika on kortilla joten juoksumäärä tulee putoamaan, samalla pyrin hakemaan vauhtia aloittamalla tonnin vedot ja aikomus on tehdä myös lyhyitä 200 metrisiä.

Unelmatilanteessa seuraavat viikot näyttävät tältä:

ti 
8-10 x 1000m

to
1 tunti vauhtikestävyyttä erilaisin teemoin

la
lyhyet vedot esim. 15x200m radalla tai 15x30s mäkeen

su
pitkä lenkki eri teemoin

Jos yksikin viikoista tulee menemään tämän kaavan mukaan, niin se olisi jo hieno onnistuminen.

4/13

Tässä lyhyt lomapäivitys mökiltä. Päivitys tapahtuu uuden sukupolven älypuhelimella ja kansainvälisen internet-verkon avustuksella.

Hyvä viikko taas takana. Kahdella lepopäivällä taisi tulla noin 130 kilsaa juoksentelua. Tiistaina 10x1min hiekkatiellä minuutin palautuksella.  Torstaina vauhtileikittelyä 10x1600m/400m eli 20km josta 16 maratonvauhtia. Sunnuntaina vielä Kolilla 38

km klo 04.48 lähtien. Tuo vastasi mielestäni 45 kilometrin lenkkiä tiellä. Uusi vaarojen maratonin reitti on sikamakea mutta vielä raskaampi kuin entinen. Nyt juoksijat pääsevät näkemään kaikki Kolin ja Mäkrän hienoimmat polut eikä tietä ole juuri lainkaan. On tuo poluilla juoksu kyllä melkoista taiteilua, koko ajan saa pelätä koska nilkka menee poikki. Nilkat on mulla aika loppu suunnistuksen jäljiltä.

Tällä hetkellä jaksan mutten kerkeä. Jossain vaiheessa pitäisi alkaa myös kerkeämään ja samalla jaksamaan. Kaikki aikanaan.

Tässä vielä kuvia sunnuntain aamuyön selfie-lenkiltä.

3/13

Taas on viikko saatu laputeltua. Ajattelin että harjoitukset saattaisivat jäädä vähemmälle ja valvominen enemmälle, mutta toisin kävi. Kaikki on vauvan kanssa lähtenyt rullaamaan oikein hyvin, ja peruslenkkien juokseminen työmatkoina tuntuu säästävän aikaa mukavasti. Kun vielä hampaita kiristellen sain pysyteltyä pois Ilosaarirokista, niin hyvä.

Maanantain lepopäivän jälkeen vedin tiistaista torstaille peruskaavalla kymppi aamulla, kymppi illalla. Tiistaina tuli sentään pientä muutosta jytkytykseen, kun juostiin faija-porukalla minuutin vetoja lasten liikkarin aikana. Vanha ratatähti Oinosen Jussikin saatiin mukaan ekoihin vetoihin.

Perjantaina menin Pyylammen Tomin kanssa Kitteelle Hevonkuusen heinähölkkään. Kyseessä on erittäin pieni, mutta sympaattisuudessaan hieno hölkkätapahtuma. Reitti oli 13,8 kilometriä pitkä, pääosin mäkisiä hiekkateitä kiertelevä ja yllättävän viihtyisä latu. Juoksin kisan kiihtyvänä treeninä keskivauhdilla 3'33/km.

Lauantaina kieriskelin ja pyöriskelin rokkituskissani koko päivän. Erehdyin juoksemaan päivällä kaupungilla ja näin ne kaikki onnelliset ihmiset tölkit kourassa. Olisi pitänyt pysytellä esikaupunkialueilla.

Sunnuntaina vedin sitten kostona kaikille krapulaisille 38 kilometrin lenkin. Siinä vaiheessa tuntui aika hyvältä, tai siis sen lenkin jälkeen.

Tässä viikon lenkkeilyt:

Ma
lepo

Ti
Juoksua töistä 9,6 km @4'34
Liikkarilenkki 9,3 km @4'19, sis. 10x1'/1' rentoa täysiä

Ke
Juoksua ja polkujuoksu töihin 10,5 km @4'58
Juoksua ja polkujuoksua töistä 11,4 km @4'44

To
Jumppaa 26 min + juoksua töihin 10,4 km @4'36
Juoksua töistä 10,2 km @4'39

Pe
Hölkkää 5,8 km @5'26 tyttären kanssa yhteislenkki
Juoksua 13,8 km @3'33 + verkat 4 km
Hevonkuusen heinähölkkä

La
Juoksua 15 km @4'50

Su
Juoksua 38 km @4'41

Yhteensä 138 km mikä on hyvä määrä yhdellä lepopäivällä.

Palaan sittenkin kokopäivätöihin 8.8. alkaen. Tämä muuttaa treenisuunnitelmia siten, että yritän nyt siihen saakka juosta vähän isompia määriä tyyliin 120-150 km /vko. Tuosta päivästä alkaen vedän sitten samalla sapluunalla kuin viime syksynä ennen Frankfurtia eli haen vauhtia ja samalla maratonkestävyyttä jalkoihin. Nyt tarkoituksena on vain juosta mahdollisimman usein ja mielellään kaksi kertaa päivässä.

2/13

Toinen viikko on paketoitu ja sehän olikin melkoinen viikko. Perjantaihin saakka elämä rullasi kuten tähänkin saakka, mutta sitten lauantaina varhain klo 04.28 maailmaan putkahti uusi Fincke. Kyseessä on tyttö, jolle isosisko on ehdottanut nimeksi Rotta. Vanhemmat eivät välttämättä ole suostumassa tähän ehdotukseen.

Täytyy sanoa että nyt toisen synnytyksen kokeneena ehkäpä hienoin kokemus mitä voi kuvitella on nähdä oma lapsensa ensimmäistä kertaa. Kyllä siinä onnen kyyneleet tulevat, ei voi mitään.

Kaikki sujui hyvin ja kohta vauva ja äiti kotiutuvat, päästään siis rauhassa tutustumaan uuteen tulokkaaseen. Treenien osalta voipi tulla pientä säätöä paikoitellen ja lenkkiajat saattavat olla totutusta poikkeavia. Mennään kuitenkin vauvaboostilla kovaa.

Tässäpä toisen viikon treenit:

ma
juoksu töihin 8,0 km @4'50
juoksu töistä 10,0 km @4'42

ti
jumppa 15 min ja juoksu töihin 9,15 km @4'39
juoksu 10,2 km @4'43

ke
juoksua 24 km, sisältää 20 km vauhdinvaihtelua ka. 3'54

to
juoksua 10,2 km @4'34
juoksua 8 km @4'53 ei minnee

pe
juoksua ja polkujuoksua 15 km @4'48

la
juoksua vauvaboostilla 10,3 km @4'21, vika kilsa 3'17

su
juoksua 26 km @4'03, sis. 6km+5km+4km+3km+2km+1km @4'/km ->3'50

Yhteensä 130,8 km

Hyvä viikko. Loppuviikko meni vähän vaisuksi kun oli muuta ohjelmaa. Pieni morkkis tuli sunnuntain pitkästä lenkistä kun se jäi lyhyeksi. Annetaan nyt itselle tämä anteeksi koska pääsin lenkille illalla vasta 21.18 ja vedin kuitenkin reippaana.

1/13

Tästä lähtee kauden viimeinen projekti. Tavoitehan on juosta Berliinin maraton siihen malliin, että loppuaika olisi alle 2.30.00. Kokemus on osoittanut, ettei tämä tule olemaan mikään läpihuutojuttu, mutta täysin mahdollinen tavoite jos harjoittelu sujuu ehjästi. Viime syksynä pääsin 2.31.35 joten sikälikin realisimin makua tavoitteen asettelussa on. Voisi kuvitella että 1,5 minuutin lohkaisu noinkin pitkällä matkalla ei ole iso juttu, mutta kyllä se vaan on. Käytännössä ensimmäisen puolikkaan olisi mentävä helposti 1.13.30, koska toinen puolikas hyytyy hyvänäkin päivänä sen 2-3 minuuttia. 

Yritän nyt treenata koko kesän sen mitä pystyn, ja kun syyskuu alkaa kääntymään ehtoon puolelle, nähdään mikä kunto on. Suurimpana uhkana näkisin flunssat, jotka uhkaavat elo-syyskuussa päiväkotikauden alettua. Jos siitä selviän esimerkiksi vain viikon taudilla, on mahdollisuus lähteä ihan tosissaan hakemaan tuota haamurajaa.

Tässäpä ensimmäisen viikon treenit:

ma

juoksua töihin 10,2 km @4'30

juoksua töistä 7,0 km @ 4'44

ti

juoksua  ja polkujuoksua 10,0 km @4'43

jumppaa 20 min ja juoksua 9,1 km @4'43

ke

juoksua 25,5 km @4'18 sis. 4x4km @3'53->3'46

to

juoksua töihin 9,8 km @4'33

juoksua töistä 6,1 km @4'48 ja jumppaa 16min

pe

juoksua ja polkujuoksua 15 km @4'43

la

juoksua 38 km @4'35

su

juoksua 7,4 km @5'25 (tytön kanssa eka lenkki niin että hää pyöräili ja mie juoksin)

juoksua 9,5 km @4'38 rannalle

Yhteensä 147,7 km

Harjoitussysteemi tulee olemaan hieman poikkeuksellinen. Ensin kaksi viikkoa matalilla tehoilla 150 km / vko, sitten vk-viikko ja sen jälkeen kevyt viikko joka päättyy special block-tyyppiseen päivään (esim. aamulla 30km 4'/km ja illalla 7x1000m). Tämän jälkeen sama setti.

 

Vuoden toinen projekti onnellisesti ohi

Lappeenrannan Jukola painuu mieliimme ainakin sään puolesta. Mulle kyseessä oli 21. Jukola, eikä vastaavaa keliä ole muistaakseni koskaan ennen sattunut. Vanhemmat ihmiset kertovat, että Kytäjällä 80-luvulla oli vielä ikävämpää ja voi se niin ollakin.

Toukokuussa Tiomilan jälkeen elättelin pieniä toiveita ykkösjoukkueen paikasta, mutta kuten jo edellisessä kirjoituksessa totesin, näytöt jäivät antamatta. Pipo antoi kuitenkin erittäin mieluisan osuuden, eli tehtäväkseni sain viedä Kalevan Rastin kakkosjoukkueen viestiä toisella osuudella. 

Flunssa jatkui jatkumistaan. Viikko tuli täyslepoa, ja sen jälkeen sain tehtyä viikon verran kevyttä lenkkiä kerran päivässä. Olo oli kuitenkin edelleen vaisu, ja limaa irtosi varsinkin aamuisin jostain syvältä pieninä vihreinä klimppeinä. Torstaina juoksin Huippuliigan B-erässä erittäin tukkoisen suorituksen. 3 minuuttia pelkällä jalalla tappiota Muukkoselle keskimatkan kisassa ei mieltä ylentänyt.

Ennen kisaa mietin ensimmäistä kertaa urallani, onko metsään lähteminen edes turvallista. Tuuli oli niin kova että arvelin puiden kaatuvan päälle. Ehkä tässä on pientä liioittelua, mutta siltä se tuntui. Juuso toi viestin ihan mukavasti 4 minuuttia kärjen jälkeen sijalla 78. Perinteisen nihkeän alun jälkeen aloin tekemään nousua ja varvauksessa olinkin ilmeisesti jo kahdenkympin joukossa. Ketään en muista ohittaneeni, mutta hajontarastien kohtuullisen virheetön poimiminen nosti sijoitusta, samoin muutaman edellä menevän letkan kiinni juokseminen tiepätkillä. 

Loppulenkin aluksi vaihdoin rastikoodin Jarkko Huovilan kanssa ja sama hajonta tuntui olevan. Jarkon erittäin vauhdikas eteneminen johti lopulta siihen, että Kalevan Rastin paita (Hannu Airila) alkoi vilkkumaan edessä. Tässä kohtaa on todettava Ikaalisten Aleksi Karppisen vaikutuksen tehnyt juoksuvauhti, hän pystyi semmoisiin rytminvaihdoksiin joista voin itse vain haaveilla. Täytyy myöskin tunnustaa, että jälkikäteen oli tarkistettava miehen nimi tuloksista. 

Loppulenkki meni kituen ison letkan puolivälissä. Lopussa paukut oli tosiaankin käytetty eikä kärkisijoituksista tarvinnut edes haaveilla. Ilokseni kuuluttaja totesi että tein osuuden pohja-ajan ja sitä piti vähän tuulettaa. 

Viime vuoden vaivaamaan jääneen heikon Jukola-suorituksen jälkeen halusin vain juosta mahdollisimman hyvän henkilökohtaisen ajan osuudellani. Oli joukkue sitten mikä tahansa. Ja koska oman osuuden tolppa irtosi, niin vuoden toisen projektin voidaan katsoa onnistuneen.

Ensi maanantaina alkaa sitten matka kohti Berliinin maratonia. Blogi tulee aktivoitumaan. 

Jukolan tulokset

Oman osuuden tulokset

Pohjoistuuli puhaltaa

Tiomilan jälkeen ajattelin, että tässähän ehtii vielä hyvinkin huippukuntoon ennen Jukolaa. Periaatteessa harjoittelu onkin suurimmalta osin edennyt hyvin, ja kunto on alkanut viime aikoina tuntua parhaimmalta sitten Berliinin puolimaratonin vuonna 2015. On kuitenkin muutamia seikkoja, jotka lopulta uhkaavat koko Jukola-projektia.

• Näyttöjen puute. Joutsenon kisoissa iski kesken suorituksen selkäkramppi ja tuloksena keskeytys. SM-keskimatkan jouduin jättämään väliin flunssan vuoksi.
• Flunssa. Se on jatkunut viime perjantaista lähtien ja tänään tuntuisi olevan huonoimmillaan. Eli viikonlopun riennot jäävät väliin 99 % varmuudella. 

Muuten on mennyt ihan hyvin. Vapaa-aikaa tuntuu nykyisellä 20h / vko työtahdilla riittävän ihan eri malliin kuin ennen. Toisinaan ehtii jopa lepäämään, eikä tarvitse aamuisin herätä kuudelta lenkille. Haittapuolena on tietysti tulojen tippuminen, mutta sen kyllä kestää jos vastapalvelukseksi saa hieman lisää löysää aikaa. 

Ensi viikolla onkin edessä viikon mittainen kesäloma Kaakkois-Suomessa. Tarkoituksena on käydä harjoittelemassa Lappeenrannassa ainakin parin treenin verran. Jukolan maasto tuskin poikkeaa siitä pusikosta, mitä sillä seudulla yleensä on eteen tullut. Kartassa tulee olemaan korkeuskäyriä siellä ja täällä, toisinaan hieman tiheämmässä ja toisinaan harvemmassa. Lisäksi kartalla tulee olemaan kiviä, kumpareita, muutama vesistö sekä metsäautoteitä normaalin verkoston verran. Suunnistus tuossa maastossa on ns. perussuunnistusta. Eli pitää katsoa kartalta missä rasti on, ja sitten on vain juostava sinne niin nopeasti kuin pääsee. Yleisesti ottaen juokseminen rastilta toiselle tulee tehdä melko suoraviivaisesti, joskin muutamalla rastivälillä on kenties kierrettävänä joku tosi tumman vihreällä merkattu alue tai jyrkännerivistö. Jos kyseessä on yö-osuus, suunnistus ei poikkea päiväsuunnistuksesta nykyisillä valotehoilla juuri millään tavalla. 

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että maastoon voisi lähteä ylimielisellä asenteella. Ei lainkaan, suunnistus ei onnistu jos asenne ei ole riittävän nöyrä. Kuten sanottu, rastiväli voittaa lopulta aina, oli miten hyvä suunnistaja tahansa. 

Yössä kulkee kone

Blogi viettää ansaittua siirtymäkautta ennen kuin Berliinin sub230 - projekti laitetaan tosissaan tulille. Tämä tulee tapahtumaan juhannusviikolla heti kun Jukolan viesti on saatu pois jaloista.

Todellakin asiat etenivät toukokuun alkupuolella yllättävällä vauhdilla. Huhtikuussa ajattelin, että Tiomila ei missään tapauksessa tule kuulumaan ohjelmaan. Ja jos joukkueeseen pääsisin, niin korkeintaan lyhyt 6 kilometrin osuus hyvässä porukassa omat hajonnat poimien. Viikkoa ennen Pipo Harju laittoi viestiä, että se olisi sitten 3. osuus eli toisin sanoen hyvän lähtöaseman petaaminen Jerelle pitkälle yölle. 12 kilometriä pimeintä mahdollista yötä. Jännityshän siinä meinasi ihan kohota jos rehellinen olen.

Löysin itseni hikoilemasta majoituspaikalta ennen osuuttani. Treenejä takana tasan kolme eikä itseluottamus ihan satasessa ollut, vaikka mitä joukkuepalaverissa olinkin valehdellut. Juusolla ei osunut paras päivänsä aloituksessa, mutta onneksi Aaro teki kovan luokan suorituksen toisella osuudella nostaen meidät noin neljän minuutin päähän kärjestä. Merkattuna miehenä minulla oli Kooveen Parkkisen Jarski, tuttu mies jo vuoden 1995 alueen oravapolkuleiriltä.

Sattumalta kovakuntoinen Angelniemen Mikko Siren lähti 10 sekuntia perääni puhaltaen ohi jo Mördarbakkenin yläosissa. Puuskutukseltani sain kysyttyä ykkösrastin koodin ja samahan se sattui olemaan. Ei muuta kuin koukku kiinni, teki kipeää tai ei. Ja tekihän se.

Mikko tarjosi sen verran hyvät kyydit, että vastapalvelukseksi näytin kerran missä ollaan. Matkan aikana poimin omat hajontarastini ja vaihtoon saavuimme suurin piirtein yhtä aikaa.

Viesti meni jatkossa ihan hyvin ja loppusijoitus kolmas. Olipa hauskaa olla taas mukana vaikka ennen osuutta kirosin mielessäni melko raa'asti. Tuntui että miksi piti taas tulla tänne kun kerran jännittää näin paljon. Mieluummin olisin ollut kotona kisaa seuraamassa. Mutta suorituksen aikana oli kyllä hauskaa.

Vielä on vähän aikaa Jukolaan. Siellä sitä taas jännitetään niin pirusti.

Kuukausi maratonista ja suunnistuskausi avattu

Tällä kertaa maratonista palautuminen sujui erittäin hyvin. Kahdella aikaisemmalla kerralla on mennyt kuukausi ennen kuin juoksu on alkanut sujumaan ja vaivat hellittäneet, nyt tein jo viikko Pariisin jälkeen pitkän lenkin.

Aloitin myös voimaharjoittelun ihan saliolosuhteissa. Samoin nopeutta olen tehnyt jotta maratonhitaus poistuisi väliaikaisesti elimistöstä. Kunto tuntuu olevan itse asiassa nyt parempi kuin ennen Pariisia.

Eilen avasin suunnistuskauden Lappeenrannan kansallisissa. Jätän suunnistusharjoitusten määrän omaan tietooni, eikä se nyt ole oleellistakaan. Ennen lähtöä ei ollut mitään käryä mitä on tulossa. Kaikki väliltä katastrofi - unelmasuoritus oli mahdollista.

Suunnistus tuntui kuitenkin ihan samalta kuin aina ennenkin, eikä mielestäni sujuvuudessakaan ollut suurempia puutteita. Yksi reitinvalinta meni maratoonarilta tietä kierrellessä ja siinä tuli pientä tappiota, joka tapauksessa tosi tyytyväinen olen suoritukseen ja tulokseen.

Huomenna jatketaan Kouvolassa hieman pidemmällä kisalla. Ja viikon päästä Tiomilassa jos ei joukkueessa niin paikalla olevana varamiehenä.

Tulokset

Kalenteri

Suunnistusliiton lisenssi on lunastettu ja ensimmäiset ilmoittautumiset tehty. Joensuussakin alkavat parhaat hiihtokelit jäädä vääjäämättömästi taakse, joten kenties tässä ihan lähiaikoina suunnittelen jonnekin metsään suunnistusradan ja lähden kokeilemaan miltä se tuntuu.

Jos joku aktiivinen lukija sattui huomaamaan Karjalaisen jutun otsikon netissä, niin sehän meni jotenkin siiheen tyyliin että meikäläinen tekee paluuta huipulle. Täytyy korjata sen verran, etten ole huipulle tekemässä paluuta. Itse asiassa omilla kriteereilläni en edes huipulla ole ollut. Tarkoitus on yrittää juosta Jukolan viestissä mahdollisimman hyvä osuusaika, ja siinä kaikki.

Tässä kevään kalenteri:

5.5. Rakas-rastit Lappeenranta
7.5. Kevätsuunnistus, Kouvola
15.5. Joensuu maratonin 10km tai mahdollisesti Tiomila
21.-22.5. Rajarastit, Joutseno
5.6. SM-keskimatka, Anttola
11.6. HHM, Helsinki
18.-19.6. Jukolan viesti, Lappeenranta

Omalta kohdaltani suunnistus loppui syksyllä 2014 SM-viestiin muistaakseni Mäntsälässä. Sen jälkeen olen suunnistanut seitsemän kertaa, joten tuntuma saattaa olla hieman kadoksissa. Mielenkiintoista nähdä miten tämä tauko näkyy käytännössä. Ehkäpä tauko on tehnyt vain hyvää, mistäs sen tietää. Ei kai kartat ole vuodessa mihinkään muuttunut ja edelleen tiedän kaikki karttamerkit, suunnankin osaan ottaa. Maastoaskeleesta ei tarvitse olla huolissaan, koska näillä nilkoilla metsässä kulkee sitä paremmin mitä vähemmän siellä juoksee.

Kunhan nyt ensin saisin sen ekan treenin tehtyä.

Karjalainen 17.4.2016

Paris Kills osa 2

Suunnitelmana oli lähteä juoksemaan 17'50-18'00 väliseen sektoriin asettuvia vitosia. Pääsin lähtemään eliitin jälkeisen Prefentials-ryhmän eturivistä, ja satuin näkemään, kun eräät eliittiryhmän naiset kommunikoivat siihen tyyliin, että 2.30 olisi tavoitteena ja sitä vauhtia lähdettäisiin liikenteeseen. Sillä hetkellä päätin kokeilla tuota vauhtia ainakin aluksi. Saattoi olla virhe, tai sitten ei.

Champs Elyseeltä kun startataan, niin siinä tuntuu tilaa olevan kohtalaisen mukavasti. Ei tarvitse rynniä eikä pelätä kaatumista. Noin kilometrin jälkeen näin sopivalta vaikuttavan isomman porukan noin 20 metriä edelläni, ja kiihdytin heidät kiinni. Tässä porukassa etenivät myös ne eliittinaiset, joiden vauhtia olin päättänyt lähteä tarkkailemaan.

Vauhti oli 3'30/km, ja nopeasti huomasin, ettei se tuntunut lähellekään niin helpolta kuin viime syksynä Frankfurtissa. Tarkemmissa analyyseissä olen löytänyt syyn tähän, nimittäin kunto on todennäköisesti hieman huonompi. Päätin kuitenkin juosta ensimmäisen vitosen edellä mainittua vauhtia, jos vaikka kyseessä olisikin tankkauksesta johtuva nihkeys, eikä suinkaan kuntotekijät. Kun olo ei lähtenyt helpottamaan niin päätin vitosen paalulla ottaa vauhtia alas, ja se napsahtikin alkuperäisen suunnitelman mukaiseen 3'35/km tahtiin.

Pariisin reitillä on petollista loivaa nousua alkumatkalla. Vitosesta viiteentoista kilometriin noustaan hieman yli 30 metriä ylöspäin, mistä johtuen juoksu tuntuu koko ajan hieman vaikealta. Juoksin hetken matkaa ranskalaisen Martha Komun kanssa, hän on voittanut Pariisissa vuonna 2008 ja ollut olympialaisissa viides samana vuonna. Tämä selvisi juuri äsken. Kun Martha jäi, niin olin hetken yksin.

Kympistä kahteenkymppiin juoksin periaatteessa koko ajan jonkun kanssa, mutta pidempiaikaista sopivaa seuruetta ei löytynyt. Useimmat menivät hieman liian kovaa. Geelejä vetelin vitosen välein ja ongelmia ei sen suhteen ollut. Neljä ensimmäistä vitosta kulkivat 17'30, 17'54, 17'56 ja 17'49. Puolikkaaseen saavuin ajassa 1.15.08, mikä oli juuri sopivaa kyytiä. Olo vaan oli jo tässä vaiheessa turhan vaikea.

Viidennellä vitosen pätkällä karautettiin Seinen rannalle. Minulla alkoi lantio jo tippumaan ja elastisuus kaikkoamaan lihaksista, oikeasti pelotti että tänään menee kävelyksi. 20-25km välinen sektoriaika meni jo yli 18 minuutin, muttei kuitenkaan pahasti. 18'08 meni tuohon väliin, ja 2.35 aikaan oli vielä reilusti puskurisekunteja ellei jopa minuutteja.

Otin tavoitteeksi päästä Eiffelin tornille saakka. Tämä merkittävä rakennelma sijaitsee 29 kilometrin kohdalla, ja erityisen tunnetuksi sen tekee se, että keskeytin juurikin niille nurkille kaksi vuotta sitten. Vaimoni oli tarjoilemassa urheilujuomaa 30 kilometrin muurilla. Yritin huikata ettei kulje, mutta en ole varma menikö viesti perille. Joka tapauksessa huomasin ilokseni vauhdin pysyneen siedettävä ja loppuaikaennusteen olevan 2.33. Edessä oleva hyytyminen mukaan laskettuna mahdollisuudet sub235 aikaan olivat edelleen olemassa. 25 - 30 kilometrin väliseen vitoseen meni jo 18.43.

En osaa sanoa, onko maraton pahempaa välillä 30 km - 35 km, vai välillä 35 km - 40km. 30 kilometrin jälkeen ei enää jaksaisi juosta ollenkaan, mutta matkaa on jäljellä hirveän paljon. 35 kilometrin jälkeen ei jaksaisi juosta sitäkään vähää, mutta maaliin ei enää ole kuin kevyen saunalenkin verran. Yhtä kaikki, vaikeaa se on.

Ennen 35 kilometriä yritin tähyillä Pariisin kansallisen tennisturnauksen areenaa ja mielestäni näinkin sen. Ajatukset pitää vain välillä yrittää saada muualle. 30km - 35 km "kulki" aikaan 19'03. Ihastuttava vaimoni oli jälleen urheilujuoman kanssa 36 kilometrin paalulla, ja sinne minun oli päästävä hengissä. Kilometrivauhdit olivat valahtaneet 3'50 tuntumaan, eikä siinä auttanut vaikka miten yritti.

Loppumatkan puistoalueilla oli yllättävän paljon ihmisiä kannustamassa. Etukäteen olin luullut tämän olevan hiljaisempaa seutua, mutta kannustajia riitti varsin mukavasti. Aivot olivat jo niin sumussa, että tämä voi olla ihan vääräkin tieto. Saattaa olla ettei mitään kannustusta todellisuudessa edes ollut.

40 kilometrin pylväs saapui näköpiiriin vihdoin ja viimein. Imaisin kahdeksannen geelin naamariin ja yritin laskea miten hiljaa saan juosta, jotta 2.35 alittuu. Laskutoimenpiteisiin en kovinkaan tarkasti pystynyt, mutta huomasin että tiukalle menee. Tosi tiukalle. Yritin kaikki keinot, vedin käsillä,työnsin jaloilla, laskin yks - kaks - yks - kaks. Kilometrivauhti oli 3'50 eikä se siitä noussut enää mihinkään.

41,9 kilometrin kohdalla saavuin isoon liikenneympyrään. Nyt maaliin pääseminen alkoi vaikuttaa todennäköiseltä. Fiilis alkoi nousemaan ja loppusuoralla oli hirveä meno päällä. Musiikki soi ja kannustus raikui. Kaksi vuotta sitten vaivaamaan jäänyt Pariisin maraton tulisi nyt suoritetuksi. Sekunnit juoksivat, yritin kiriä. Brutto 2.35.01, netto 2.34.57. Tuuletin, alkoi itkettämään. Yritin nauttia hetkestä enkä heti lähtenyt kävelemään kohti huoltoa. Ajalla ei ollut väliä tällä kertaa, joten mikään ei sapettanut.

Pariisi, tulen takaisin vielä joskus.

Talvi on nyt selätetty ja tästä eteenpäin kaikki tulee sujumaan kuin itsekseen. Palautuminen tapahtui hirveän nopeasti ja tänään viikko tuosta taivalluksesta juoksin jo 19 kilometrin lenkin. Syksyksi pitää paneutua asiaan niin, että 2.30 on realisimia.

Nyt olisi tarkoituksena panostaa Jukolan viestiin. En osaa yhtään sanoa löytyykö siihen tarvittava kipinä, mutta se selviää seuraavan kuukauden aikana. Periaatteessa olisi kiva kokea se kun juoksu kulkee ja lippu löytyy kesäyössä, mutta se vaatii Kalevan Rastin tasoisessa seurassa oikeaa himoa suunnistukseen. Heti kun lumet sulavat niin lähden kokeilemaan miltä se suunnistus tuntuu, ja jos tuntuu hyvältä niin tavoite on iskeä touko-kesäkuussa kartan kanssa ihan tosissaan. Jos huomaan että kipinä on lopullisesti sammunut, niin väkisin en ala vetämään.

Mielenkiintoista.

Paris Kills

Kuudentoista viikon projekti päättyi viime sunnuntaina siinä mielessä onnellisesti, että sain pukeutua 40. Pariisin maratonin jokaiselle maaliintulijalle ojennettuun Finisher-paitaan. Loppuaika osui ennalta arveltuun sektoriin ollen 2.34.57.

Perjantai 
Herätys klo 04.50. Kiva, kurkku on kipeytynyt yön aikana ja olo on flunssainen. Ei auta, ukko lähtee heittämään Joensuun lentoasemalle ja matkalla kietaisen litran Pirkan mansikkakiisseliä. Hiilareita 190 grammaa.
Lento Joensuusta lähtee 05.50 ja Pariisissa olemme elämänkumppanini kanssa jo 09.40. On se nykyaikana helppoa jos vain kone pysyy ilmassa. Pariisin kentältä ajamme RER-junalla Notre damen kupeeseen. Kurkkuun  koskee liikaa ja ajatukset ovat hieman sekavat. Olemme reissussa mistä on puhuttu pitkin talvea, mutta orastava flunssa luo synkän varjon kaiken ylle.
Käymme Notre Damen kupeessa syömässä pastaa ja jatkamme kävellen kohti expoa. Siellä toiminta keskittyy lähinnä numeron hakuun, koska ostamisen tarvetta ei ole. Tarjolla olisi kyllä jos vaikka mitä.
Expon jälkeen kävely hotellille, 1 olut ja pastaa. Eiffelin valot syttyvät, olemme romantiikan keskuksessa.

Lauantai
Sinkkisuihke tuntuu auttavan. Kurkku on edelleen kipeä ja olo muutenkin tukkoinen, mutta tauti ei ole onnekseni edennyt keuhkoihin päin. Startti tulee olemaan ajankohtainen! Suoritamme aamukävelyn pilvisen ja viileän sään vallitessa. Kävely suuntautuu riemukaarelle, missä käyn tähystelemässä huomista lähtöpaikkaa. On se hieno, on se vaan hieno. Kylmät väreet kulkevat selkäpiitä pitkin.
Loppupäivän makaan sängyssä parasta toivoen. Minua ei jännitä ollenkaan, tämä johtuu todennäköisesti siitä, että ennätystavoitteet on hylätty jo ajat sitten. Tavoite on päästä maaliin ja jos menee alle 2.35 niin se on hyvä.
Haluan vain sinne maaliin.

Sunnuntai
Pääpäivä. Herätys on vasta 06.30 eli reilu kaksi tuntia ennen lähtöä. Herään tosin jo kuuden persiissä johtuen kiivaasta odotuksesta. Keho tietää että kohta mennään.
Tunnustelen oloani - ei huono, kurkku ok, nuha korkeintaan kohtalainen. Syön banaanin, jugurtin, suklaa croissantin ja tilaan huonepalvelusta kupposen kahvia. Lisäksi nautiskelen urheilujuomaa puolisen litraa.

Puen kilpailuasuni, levitän vaseliinia kriittisiin paikkoihin, virittelen geelivyön ja pukeudun uhrausvaatteisiini. En ole valmis, mutta tulen iskemään tiskiin sen mitä tästä kehosta löytyy tänä kauniina sunnuntaina.

En ole käynyt lenkillä neljään päivään. Siksi on hölkättävä lähtöpaikalle muutama kilometri. Kaikkialla näkyy juoksijoita, heitä kertyy pääkadulle jokaiselta sivukadulta, kaikilla on sama tavoite: voittaa sisäinen äänensä, joka sanoo; luovuta, keskeytä, anna periksi.

Olen yksi heistä ja nyt tämä teksti alkaa mennä sellaiseksi että on parempi jatkaa huomenna.

Pariisi kuvina

Matkakertomus ilmestyy tämän viikon aikana. Tiivistän kuitenkin viime hetken tapahtumat muutamalla ranskiksella.

•  perjantaina eli lähtöpäivänä heräsin miellyttävästi kurkkukipuun
• matkustus ja runsas kävely perjantaina ei ehkä ollut parasta hoitoa, mutta minkäs teet
• launtaina kurkku ei ollut enää ihan niin kipeä ja päätin lähteä juoksemaan
• sunnuntaina olo oli ok
• lähtöpaikalla oli tunnelmaa
• kilometrin jälkeen huomasin ettei kulje
• 15 kilometrin kohdalla olin jo liian väsynyt
• 20 kilometrin kohdalla olin aivan liian väsynyt
• 30 kilometrin kohdalla päässä takoi vain "ei saa antaa periksi, ei saa antaa periksi"
• 35 kilometrin kohdalla pelkäsin aidosti keskeyttämistä
• 40 kilometrin kohdalla pelkäsin aidosti keskeyttämistä
• 42 kilometrin kohdalla uskalsin ensimmäistä kertaa ajatella että saatan päästä maaliin
• 42,195 kilometrin kohdalla koin sellaisen helpotuksen, etten ole vastaavaa kokenut ja aloin itkemään
• tavoite 2.35 alittui kolmella sekunnilla