Vuoden toinen projekti onnellisesti ohi

Lappeenrannan Jukola painuu mieliimme ainakin sään puolesta. Mulle kyseessä oli 21. Jukola, eikä vastaavaa keliä ole muistaakseni koskaan ennen sattunut. Vanhemmat ihmiset kertovat, että Kytäjällä 80-luvulla oli vielä ikävämpää ja voi se niin ollakin.

Toukokuussa Tiomilan jälkeen elättelin pieniä toiveita ykkösjoukkueen paikasta, mutta kuten jo edellisessä kirjoituksessa totesin, näytöt jäivät antamatta. Pipo antoi kuitenkin erittäin mieluisan osuuden, eli tehtäväkseni sain viedä Kalevan Rastin kakkosjoukkueen viestiä toisella osuudella. 

Flunssa jatkui jatkumistaan. Viikko tuli täyslepoa, ja sen jälkeen sain tehtyä viikon verran kevyttä lenkkiä kerran päivässä. Olo oli kuitenkin edelleen vaisu, ja limaa irtosi varsinkin aamuisin jostain syvältä pieninä vihreinä klimppeinä. Torstaina juoksin Huippuliigan B-erässä erittäin tukkoisen suorituksen. 3 minuuttia pelkällä jalalla tappiota Muukkoselle keskimatkan kisassa ei mieltä ylentänyt.

Ennen kisaa mietin ensimmäistä kertaa urallani, onko metsään lähteminen edes turvallista. Tuuli oli niin kova että arvelin puiden kaatuvan päälle. Ehkä tässä on pientä liioittelua, mutta siltä se tuntui. Juuso toi viestin ihan mukavasti 4 minuuttia kärjen jälkeen sijalla 78. Perinteisen nihkeän alun jälkeen aloin tekemään nousua ja varvauksessa olinkin ilmeisesti jo kahdenkympin joukossa. Ketään en muista ohittaneeni, mutta hajontarastien kohtuullisen virheetön poimiminen nosti sijoitusta, samoin muutaman edellä menevän letkan kiinni juokseminen tiepätkillä. 

Loppulenkin aluksi vaihdoin rastikoodin Jarkko Huovilan kanssa ja sama hajonta tuntui olevan. Jarkon erittäin vauhdikas eteneminen johti lopulta siihen, että Kalevan Rastin paita (Hannu Airila) alkoi vilkkumaan edessä. Tässä kohtaa on todettava Ikaalisten Aleksi Karppisen vaikutuksen tehnyt juoksuvauhti, hän pystyi semmoisiin rytminvaihdoksiin joista voin itse vain haaveilla. Täytyy myöskin tunnustaa, että jälkikäteen oli tarkistettava miehen nimi tuloksista. 

Loppulenkki meni kituen ison letkan puolivälissä. Lopussa paukut oli tosiaankin käytetty eikä kärkisijoituksista tarvinnut edes haaveilla. Ilokseni kuuluttaja totesi että tein osuuden pohja-ajan ja sitä piti vähän tuulettaa. 

Viime vuoden vaivaamaan jääneen heikon Jukola-suorituksen jälkeen halusin vain juosta mahdollisimman hyvän henkilökohtaisen ajan osuudellani. Oli joukkue sitten mikä tahansa. Ja koska oman osuuden tolppa irtosi, niin vuoden toisen projektin voidaan katsoa onnistuneen.

Ensi maanantaina alkaa sitten matka kohti Berliinin maratonia. Blogi tulee aktivoitumaan. 

Jukolan tulokset

Oman osuuden tulokset

Pohjoistuuli puhaltaa

Tiomilan jälkeen ajattelin, että tässähän ehtii vielä hyvinkin huippukuntoon ennen Jukolaa. Periaatteessa harjoittelu onkin suurimmalta osin edennyt hyvin, ja kunto on alkanut viime aikoina tuntua parhaimmalta sitten Berliinin puolimaratonin vuonna 2015. On kuitenkin muutamia seikkoja, jotka lopulta uhkaavat koko Jukola-projektia.

• Näyttöjen puute. Joutsenon kisoissa iski kesken suorituksen selkäkramppi ja tuloksena keskeytys. SM-keskimatkan jouduin jättämään väliin flunssan vuoksi.
• Flunssa. Se on jatkunut viime perjantaista lähtien ja tänään tuntuisi olevan huonoimmillaan. Eli viikonlopun riennot jäävät väliin 99 % varmuudella. 

Muuten on mennyt ihan hyvin. Vapaa-aikaa tuntuu nykyisellä 20h / vko työtahdilla riittävän ihan eri malliin kuin ennen. Toisinaan ehtii jopa lepäämään, eikä tarvitse aamuisin herätä kuudelta lenkille. Haittapuolena on tietysti tulojen tippuminen, mutta sen kyllä kestää jos vastapalvelukseksi saa hieman lisää löysää aikaa. 

Ensi viikolla onkin edessä viikon mittainen kesäloma Kaakkois-Suomessa. Tarkoituksena on käydä harjoittelemassa Lappeenrannassa ainakin parin treenin verran. Jukolan maasto tuskin poikkeaa siitä pusikosta, mitä sillä seudulla yleensä on eteen tullut. Kartassa tulee olemaan korkeuskäyriä siellä ja täällä, toisinaan hieman tiheämmässä ja toisinaan harvemmassa. Lisäksi kartalla tulee olemaan kiviä, kumpareita, muutama vesistö sekä metsäautoteitä normaalin verkoston verran. Suunnistus tuossa maastossa on ns. perussuunnistusta. Eli pitää katsoa kartalta missä rasti on, ja sitten on vain juostava sinne niin nopeasti kuin pääsee. Yleisesti ottaen juokseminen rastilta toiselle tulee tehdä melko suoraviivaisesti, joskin muutamalla rastivälillä on kenties kierrettävänä joku tosi tumman vihreällä merkattu alue tai jyrkännerivistö. Jos kyseessä on yö-osuus, suunnistus ei poikkea päiväsuunnistuksesta nykyisillä valotehoilla juuri millään tavalla. 

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että maastoon voisi lähteä ylimielisellä asenteella. Ei lainkaan, suunnistus ei onnistu jos asenne ei ole riittävän nöyrä. Kuten sanottu, rastiväli voittaa lopulta aina, oli miten hyvä suunnistaja tahansa.