77/77 Rotterdamin maraton DNF

Tällä kertaa projekti päättyi vähän samaan malliin, kuin se oli pitkin matkaa sujunutkin. Tulosta en saanut, vaan juoksu oli jätettävä kesken reilun 29 kilometrin jälkeen.

Lyhyt kertaus päivän tapahtumista:

Pääsin alle 2:30 ajalla ns. Sub Elit-ryhmään, eli ilmoittautuminen oli maksuton ja ennen kisaa oli mahdollisuus viettää aikaa pukuhuoneessa. Lisäksi tämä ryhmä saatettiin suoraan eliittiryhmän taakse ennen lähtöä. Ekaa kertaa ennen maratonia tein myös lyhyen alkuverkan.

Juoksu tuntui poikkeuksellisen hyvältä alussa. Kolme ensimmäistä vitosta menivät 1,5 sekunnin sisään 17'36,5-17'38. Meitä oli muutaman juoksijan porukka kasassa ja muut olivat tavoittelemassa noin 2:29 aikaa. Tämä oli tietysti minulle liian kovaa, mutta koska juoksu kulki äärettömän helposti enkä ollut mielestäni edes hengästynyt, niin en osannut siitä pudottautuakaan. Neljä vitonen meni 17'43 mikä oli vieläkin alle tavoitevauhdin ja puolikas 1:14.26 eli kovempaa kuin viime syksynä Berliinissä Tässä vaiheessa nesteet alkoivat hölskymään vatsassa ja vauhti hidastumaan. Ennen 25 kilometrin paalua oli oksennettava ja tilanne alkoi olla huolestuttava. Päätin hidastaa vauhtia ja odotella takaa tulevaa porukkaa, josko tilanne vielä korjaantuisi. 25 kilometrin jälkeen kramppasi vasen nivunen, ja pian tämän jälkeen myös oikea, Juoksu muuttui vaikeaksi ja mielessä alkoi liikkumaan keskeytys. Huijasin itseni jatkamaan jos tilanne vielä korjaantuisi, mutta 29 kilometrin paikkeilla siirryin ulos radalta.

Tilanne oli ja on toki turhauttava. Mutta en ole mitenkään kovin masentunut tästä ollut. Näitä tulee melkein jokaiselle maratoonarille aina silloin tällöin.

Mikä sitten johti tällä kertaa keskeytykseen? Syitä on varmasti monia, tässä nyt lyhyesti analysoituna:

• Kunto ei ollut riittävä, Harjoittelu ei ollut samaa luokkaa kuin viime kesänä, ja yli 100 kilometrin juoksuviikkoja tuli vain kuusi kappaletta.
• Olin flunssassa muutama viikko sitten ja uudelleen kisaviikolla maanantaista keskiviikkoon. Lisäksi heti kisan jälkeen alkoi keuhkoputkessa tuntumaan ja tämän viikon olen ollut ihan kunnolla kipeänä. Eli ehkäpä pöpö oli yhä elimistössä?
• Tankkaus ei jostain syystä toiminut. Yleensä kulku on alussa tukkoista, mutta nyt kulki kerta kaikkiaan mystisen hyvin. Varsinkin eka 15 kilometriä oli todella helppoa ja puolikkaaseen saakka tuli vielä hienosti. Se, että pystyin juoksemaan tosi helposti puolikkaan 1:14.26 kertoo ettei kunto sittenkään kovin huono voinut olla. Jos tankkaus on tehty hyvin, alkumatka on vaikeahkoa mutta kone aukeaa myöhemmin, nyt kävi päinvastoin. Mistä tämä voi johtua, koska tankkasin mielestäni kuten aikaisemminkin? Vaikuttiko flunssa asiaan? En osaa sanoa.
• Tuo alun helppous hämäsi, ja lähdin aivan liian kovaa. Lähdin kovempaa kuin Berliinissä vaikka tiedossa oli ettei kunto ole samaa luokkaa.
• Keli oli liian kuuma. Rotterdamissa oli vähintään 20 astetta lämpöä sunnuntaina ja se tuntui tosiaankin liian kuumalta. Voisiko olla, että lämpö aiheutti sitten nesteen imeytymisongelmaa? Kateellisena katsoin aamulla hotellihuoneessa kun Pariisin maraton lähti matkaan 8:20, meillä oli lähtö 10:00.
• Hieroja totesi viime tiistaina, etteivät lähentäjät ole koskaan olleet niin kireät kuin silloin, Ja olen sentään 5 vuotta käynyt samalla hierojalla. Olisiko tässä syy kramppeihin?

Oli niin tai näin, kovat pärjää aina ja mulla ei tällä kertaa homma onnistunut. Nyt pitää miettiä mitä jatkossa seuraa, vieläkö on voimia treenata alle 2:30 kuntoon vai tyydynkö hieman vähempään. Kulunut talvi oli ainakin vähintään riittävän raskas vähine unineen ja muine kiireineen, eikä tilanne siltä osin varmaan jatkossa helpota. Parempi etten tässä lupaa mitään suuntaan tai toiseen, annetaan veden virrata ja pidetään peruskuntoa yllä. Kipinä syttyy jos se syttyy.

Tässä vielä kuvia loppureissusta, mikä vietettiin Amsterdamissa.

76/77

Juhuu, sain nukuttua yli kuuteen. Se on iso saavutus!

Aamulenkiksi 7 kilometriä Rotterdamissa. Lopuksi 5 tai 6 aukivetoa, tuntui hyvältä ja parani vain loppua kohden.

Tänään ei ohjelmassa ollutkaan muuta kuin tuliaisten ostaminen, lepäilyä ja maratonpitsa. Olo tuntui koko päivän todella hyvältä ja notkealta, en edes muista koska olisi tuntunut näin hyvältä. Ihmekös tuo, kun on ehtinyt vähän lepäämäänkin.

Illalla alkoi sitten jänskäämään ihan kunnolla.

75/77

Aamulla Vantaanjoen varressa 3 km lämmittelyn jälkeen 2km reipastakovaa 7'09 ja kilometrin palauttelun jälkeen 1 km 3'13. Siinä oli minun viimeistelytreeni, juoksuhan tuntui jopa hyvältä.

Aamupala ja autokyydillä lentokentälle. Lensimme Amsterdamiin. Koneessa vieressäni istui Antti Hyttinen niminen henkilö, joka kertoi lähtevänsä hakemaan jopa 2.30 alitusta. Harjoittelu oli kuulemma sujunut hyvin joten tavoite oli kova. Se on oikeaa meininkiä. Amsterdamissa kävimme syömässä ja otimme junan Rotterdamin keskusasemalle. Junasta lähtiessä joku nainen antoi alla olevan kuvan, jonka hän oli minusta piirtänyt matkan aikana.

Perille päästyämme ohjelmassa olivat päiväunet, minkä jälkeen lähdimme kaupungille. Maratonreissuilla tärkeää on aistia kaupungin tunnelmaa ja Rotterdam ei etukäteen antanut minkäänlaista tunnetta. Onhan joku Pariisi kaupunkina vähän eri luokkaa, mutta oma tunnelmansa tässäkin kaupungissa on. Ainakin omituisia taloja löytyy. Eikä tarvinnut kävellä hotellin ovesta kuin 10 metriä ja huumeita tarjottiin heti. Ei ostettu.

Numeroiden hakemisen jälkeen kävimme syömässä ja yritimme etsiä ns.  ruokakauppaa. Sitähän ei löytynyt, ei sitten mistään. Ilmeisesti täällä ihmiset eivät käytä elintarvikkeita ja syövät ulkona. Lopulta iltakaljat piti hakea rautatieasemalta. Siellä oli joku kioski.

Illalla vielä hyvät venyttelyt ja unta ei tarvinnut ähkystä huolimatta odotella.

74/77

Aamulla kevyt lenkki 6 km ja hieman hetkutteluita sekä muutama aukaisuveto. Olo on ihan ok ja sunnuntaita ennen ehdin täysin terveeksi. Jos kaikki menee hyvin..

Huomenna pitää nykäistä kroppa käyntiin eli 10 minuuttia vk:ta ja yksi tonnin veto. Kyllä sunnuntaiksi voi saada vielä oikeinkin hyvät jalat.

Tänään illalla lensin Helsinkiin ja huomenna sitten matkustus Amsterdamin kautta Rotteriin. Fiilis on normaali eli tuleva koitos alkaa jo pelottamaan.

Tankkaus käynnistyi kunnolla tänään ja vetäisin mm. litran mansikkakiisseliä. 190 g hiilareita tuli jo siitä.

73/77

Olisko olo jopa vähän parempi kuin eilen, taitaa olla ellen väärin tulkitse. Hermo meinasi pettää ja olin jo lähdössä lenkille, mutta järki voitti ja siirsin lenkin huomisaamuun. Illalla aloitin jo kevyen tankkauksen. Vetelen normaalilla ruokavaliolla muuten, mutta siemailen kiisseliä ja tankkausjuomaan silleen että päivään tulee se 500-600 grammaa hiilihydraatteja. Tänään en siihen päässyt ja huomenna pitääkin tämän asian suhteen aloittaa tositoimet.

Jos hyvin käy niin tämä kolmen päivän lepo johtaa hyvään kulkuun. Vuonna 2012 ennen Vantaan Jukolaa juoksu oli ollut aika nihkeää koko alkukauden, vaikka treenit olivat sujuneet hyvin. Sitten tuli joku polvikipu ja jouduin lepäämään kisaviikolla maanantaista keskiviikkoon. Kisaa ennen sain tehtyä pari lenkkiä ja tuntuma palasi. Jukolan kolmannella osuudella olikin sitten hirveä kulku päällä, sai tykitellä ihan kunnolla ja juoksu oli iloista. Tästä haetaan itseluottamusta tällä kertaa.

Virallinen tavoitteeni sunnuntaina on alittaa 2:35.00, eli vähimmäistavoite on 2:34.59. Alkuvauhti määräytyy puhtaasti tunteella ja sitä on tarkoitus ylläpitää koko matka.

72/77

Ajattelin silloin kolme viikkoa sitten kun edellisestä flunssasta paranin, että olipa hyvä että sairastelin jo silloin niin ei tarvitse pelätä enää uutta tautia kisaviikolla. Väärässä olin, nuha vaivaa ja pientä tuntemusta on myös tuolla elimistön hengitysosiossa. Voi voi, nytkö jää sitten koko juoksu juoksematta? Luvassa on ainakin muutaman päivän henkinen kiirastuli.

71/77

Kisaviikko.

Ohjelmassa siirtyminen akselilla Hamina - Joensuu. Välipysäkki Luumäellä mummolassa.

Muuten hyvä pösänderi, mutta pieniä flunssan merkkejä ilmassa.

10/11

Ma

Päätin pitää lepopäivän. Kaikenlaista säätöä on tässä ollut, esimerkiksi auton kanssa tuli mitta täyteen ja päätimme vaihtaa sen pois. Ja kyllähän tässä vaiheessa, kun maratoniin on aikaa enää kaksi viikkoa, on syytä todeta ettei niitä juoksemattomia lenkkejä enää kiinni saa.

Ti

Kaikenlaista säätöä taas tänäänkin. Töissä on ollut hurlumheitä jo monta viikkoa ja kotonakin riittää kiirettä. Illalla kuitenkin pään tuuletusta erittäin hyvällä jalalla 12,6 kilsaa @4'19, viimeiset kaksi kilometriä molemmat 3'30/km.

Vaimoni on menossa lauantaina Prahaan juoksemaan puolikkaan maratonin ja illalla huomasimme, ettei maksu ole mennyt perille. Sen asian tiimoilta alkoi sitten kiivas sähköpostiliikenne järjestäjien kanssa. Nimittäin arvaahan sen, että sylettäisi matkustaa Prahaan pelkästään turistimatkalle kun tarkoituksena on juosta puolikas maratooni.

Ai niin, pitkän, noin yhden päivän harkinnan jälkeen löysin itseni autokaupasta allekirjoittamasta jotain paperia missä lukee kauppasopimus.

Ke

Aamulla tikkana salille ja ohjelmaan merkitty rennon kova kymppi työstön alle. Ajattelin, että nyt on parempi tehdä treenit jopa hieman liian löysästi, eikä ainakaan enää laittaa itseään turhan ahtaalle. Lähdin 3'40/km vauhdilla lasettelemaan ja kiristin loppua kohti niin, että ajaksi muodostui 35'40. Ei tuntunut kuitenkaan liian helpolta, voiko edes tuntua jos heräämisestä on puoli tuntia kun treenin alkamiseen ja aamupalaakaan ei ole syönyt?

Tämä olikin viimeinen mattolenkki tälle talvelle. Sen kunniaksi heitin mattopaitani roskikseen.

Sähköpostittelu Prahan suuntaan jatkui. Melkoinen stressi ollut sen asian kanssa.

To

Aamulenkillä juoksin kevyen kasin. Pakkasta 12 astetta mutta kaunis aamu.

Loppupäivään sisältyi vanhan auton huolto, uuden vaihto ja ajelut Haminaan. Prahan kuvio selvisi ja tytöt pääsee juoksemaan.

Monet reissut tuli Citikalla tehtyä ja pientä haikeutta oli ilmassa kun se jäi autokaupan pihaan. Se oli hyvä auto ajaa, mutta vikoja oli liikaa. Nyt alla on Skoda, lieneekö sitten parempi, se selviää seuraavan 100 000 kilometrin aikana.

Pe

Lomalla Haminan mummolassa tyttöjen kanssa. Aamupäivällä juoksin Kirkkojärven lenkin pienillä lisureilla, eli 21 km kevyttä kleerailua. Jalat eivät osanneet juosta, hermotuksessa ilmeisesti jotain kohinaa.

Iltapäivällä sain jopa nukuttua puolen tunnin päikkärit joten iltalenkin 15km perusmätöllä kulki paljon paremmin.

36 km tähän päivään. Se olikin viimeinen rankempi päivä ennen maratonia.

La

Eka yö Mennillä ilman äitiä ja meikää jännitti miten siitä selvitään. Meni ihan nappiin, ei tarvinnut herätä kuin kaksi kertaa eikä itkua esiintynyt lainkaan.

Kävin aamupäivällä kevyen ysin ennen kuin räntäsade alkoi. Iltapäivällä vielä uimahallissa lillumista. Ulkona vallitsi surkea sää.

Su

Yö meni nyt vielä paremmin, vain kerran heräsin ja laitoin tutin suuhun. Kyllä musta vielä hyvä iskä tulee.
Ohjelmassa oli 4x1000m suht rennosti eli kolme kertaa kympin kisavauhtia ja viimeinen kovempaa. Suuntasin Haminan kentälle. Tein 3 km alkuverkan jälkeen 2 km vk-pätkän @3.30 ja sitten juoksin tonnit 3 x 3.16 ja vika likistäen 3.13. En ollut tähän kovin tyytyväinen. Lihakset ovat jäykät ja kimmottomat, ja juoksu ei etene. Tässäpä vimeisen viikon teema, lihakset elastisiksi ja pää virkeäksi.

70/77

Yö meni nyt vielä paremmin, vain kerran heräsin ja laitoin tutin suuhun. Kyllä musta vielä hyvä iskä tulee.
Ohjelmassa oli 4x1000m suht rennosti eli kolme kertaa kympin kisavauhtia ja viimeinen kovempaa. Suuntasin Haminan kentälle. Tein 3 km alkuverkan jälkeen 2 km vk-pätkän @3.30 ja sitten juoksin tonnit 3 x 3.16 ja vika likistäen 3.13. En ollut tähän kovin tyytyväinen. Lihakset ovat jäykät ja kimmottomat, ja juoksu ei etene. Tässäpä vimeisen viikon teema, lihakset elastisiksi ja pää virkeäksi.

69/77

Eka yö Mennillä ilman äitiä ja meikää jännitti miten siitä selvitään. Meni ihan nappiin, ei tarvinnut herätä kuin kaksi kertaa eikä itkua esiintynyt lainkaan.

Kävin aamupäivällä kevyen ysin ennen kuin räntäsade alkoi. Iltapäivällä vielä uimahallissa lillumista. Ulkona vallitsi surkea sää.

68/77

Lomalla Haminan mummolassa tyttöjen kanssa. Aamupäivällä juoksin Kirkkojärven lenkin pienillä lisureilla, eli 21 km kevyttä kleerailua. Jalat eivät osanneet juosta, hermotuksessa ilmeisesti jotain kohinaa.

Iltapäivällä sain jopa nukuttua puolen tunnin päikkärit joten iltalenkin 15km perusmätöllä kulki paljon paremmin.

36 km tähän päivään. Se olikin viimeinen rankempi päivä ennen maratonia.

67/77

Aamulenkillä juoksin kevyen kasin. Pakkasta 12 astetta mutta kaunis aamu.

Loppupäivään sisältyi vanhan auton huolto, uuden vaihto ja ajelut Haminaan. Prahan kuvio selvisi ja tytöt pääsee juoksemaan.

Monet reissut tuli Citikalla tehtyä ja pientä haikeutta oli ilmassa kun se jäi autokaupan pihaan. Se oli hyvä auto ajaa, mutta vikoja oli liikaa. Nyt alla on Skoda, lieneekö sitten parempi, se selviää seuraavan 100 000 kilometrin aikana.