Lyhyt kertaus päivän tapahtumista:
Pääsin alle 2:30 ajalla ns. Sub Elit-ryhmään, eli ilmoittautuminen oli maksuton ja ennen kisaa oli mahdollisuus viettää aikaa pukuhuoneessa. Lisäksi tämä ryhmä saatettiin suoraan eliittiryhmän taakse ennen lähtöä. Ekaa kertaa ennen maratonia tein myös lyhyen alkuverkan.
Juoksu tuntui poikkeuksellisen hyvältä alussa. Kolme ensimmäistä vitosta menivät 1,5 sekunnin sisään 17'36,5-17'38. Meitä oli muutaman juoksijan porukka kasassa ja muut olivat tavoittelemassa noin 2:29 aikaa. Tämä oli tietysti minulle liian kovaa, mutta koska juoksu kulki äärettömän helposti enkä ollut mielestäni edes hengästynyt, niin en osannut siitä pudottautuakaan. Neljä vitonen meni 17'43 mikä oli vieläkin alle tavoitevauhdin ja puolikas 1:14.26 eli kovempaa kuin viime syksynä Berliinissä Tässä vaiheessa nesteet alkoivat hölskymään vatsassa ja vauhti hidastumaan. Ennen 25 kilometrin paalua oli oksennettava ja tilanne alkoi olla huolestuttava. Päätin hidastaa vauhtia ja odotella takaa tulevaa porukkaa, josko tilanne vielä korjaantuisi. 25 kilometrin jälkeen kramppasi vasen nivunen, ja pian tämän jälkeen myös oikea, Juoksu muuttui vaikeaksi ja mielessä alkoi liikkumaan keskeytys. Huijasin itseni jatkamaan jos tilanne vielä korjaantuisi, mutta 29 kilometrin paikkeilla siirryin ulos radalta.
Tilanne oli ja on toki turhauttava. Mutta en ole mitenkään kovin masentunut tästä ollut. Näitä tulee melkein jokaiselle maratoonarille aina silloin tällöin.
Mikä sitten johti tällä kertaa keskeytykseen? Syitä on varmasti monia, tässä nyt lyhyesti analysoituna:
- Kunto ei ollut riittävä, Harjoittelu ei ollut samaa luokkaa kuin viime kesänä, ja yli 100 kilometrin juoksuviikkoja tuli vain kuusi kappaletta.
- Olin flunssassa muutama viikko sitten ja uudelleen kisaviikolla maanantaista keskiviikkoon. Lisäksi heti kisan jälkeen alkoi keuhkoputkessa tuntumaan ja tämän viikon olen ollut ihan kunnolla kipeänä. Eli ehkäpä pöpö oli yhä elimistössä?
- Tankkaus ei jostain syystä toiminut. Yleensä kulku on alussa tukkoista, mutta nyt kulki kerta kaikkiaan mystisen hyvin. Varsinkin eka 15 kilometriä oli todella helppoa ja puolikkaaseen saakka tuli vielä hienosti. Se, että pystyin juoksemaan tosi helposti puolikkaan 1:14.26 kertoo ettei kunto sittenkään kovin huono voinut olla. Jos tankkaus on tehty hyvin, alkumatka on vaikeahkoa mutta kone aukeaa myöhemmin, nyt kävi päinvastoin. Mistä tämä voi johtua, koska tankkasin mielestäni kuten aikaisemminkin? Vaikuttiko flunssa asiaan? En osaa sanoa.
- Tuo alun helppous hämäsi, ja lähdin aivan liian kovaa. Lähdin kovempaa kuin Berliinissä vaikka tiedossa oli ettei kunto ole samaa luokkaa.
- Keli oli liian kuuma. Rotterdamissa oli vähintään 20 astetta lämpöä sunnuntaina ja se tuntui tosiaankin liian kuumalta. Voisiko olla, että lämpö aiheutti sitten nesteen imeytymisongelmaa? Kateellisena katsoin aamulla hotellihuoneessa kun Pariisin maraton lähti matkaan 8:20, meillä oli lähtö 10:00.
- Hieroja totesi viime tiistaina, etteivät lähentäjät ole koskaan olleet niin kireät kuin silloin, Ja olen sentään 5 vuotta käynyt samalla hierojalla. Olisiko tässä syy kramppeihin?
Oli niin tai näin, kovat pärjää aina ja mulla ei tällä kertaa homma onnistunut. Nyt pitää miettiä mitä jatkossa seuraa, vieläkö on voimia treenata alle 2:30 kuntoon vai tyydynkö hieman vähempään. Kulunut talvi oli ainakin vähintään riittävän raskas vähine unineen ja muine kiireineen, eikä tilanne siltä osin varmaan jatkossa helpota. Parempi etten tässä lupaa mitään suuntaan tai toiseen, annetaan veden virrata ja pidetään peruskuntoa yllä. Kipinä syttyy jos se syttyy.
Tässä vielä kuvia loppureissusta, mikä vietettiin Amsterdamissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti