tiistai 4. huhtikuuta 2017

10/11

Ma

Päätin pitää lepopäivän. Kaikenlaista säätöä on tässä ollut, esimerkiksi auton kanssa tuli mitta täyteen ja päätimme vaihtaa sen pois. Ja kyllähän tässä vaiheessa, kun maratoniin on aikaa enää kaksi viikkoa, on syytä todeta ettei niitä juoksemattomia lenkkejä enää kiinni saa.

Ti

Kaikenlaista säätöä taas tänäänkin. Töissä on ollut hurlumheitä jo monta viikkoa ja kotonakin riittää kiirettä. Illalla kuitenkin pään tuuletusta erittäin hyvällä jalalla 12,6 kilsaa @4'19, viimeiset kaksi kilometriä molemmat 3'30/km.

Vaimoni on menossa lauantaina Prahaan juoksemaan puolikkaan maratonin ja illalla huomasimme, ettei maksu ole mennyt perille. Sen asian tiimoilta alkoi sitten kiivas sähköpostiliikenne järjestäjien kanssa. Nimittäin arvaahan sen, että sylettäisi matkustaa Prahaan pelkästään turistimatkalle kun tarkoituksena on juosta puolikas maratooni.

Ai niin, pitkän, noin yhden päivän harkinnan jälkeen löysin itseni autokaupasta allekirjoittamasta jotain paperia missä lukee kauppasopimus.

Ke

Aamulla tikkana salille ja ohjelmaan merkitty rennon kova kymppi työstön alle. Ajattelin, että nyt on parempi tehdä treenit jopa hieman liian löysästi, eikä ainakaan enää laittaa itseään turhan ahtaalle. Lähdin 3'40/km vauhdilla lasettelemaan ja kiristin loppua kohti niin, että ajaksi muodostui 35'40. Ei tuntunut kuitenkaan liian helpolta, voiko edes tuntua jos heräämisestä on puoli tuntia kun treenin alkamiseen ja aamupalaakaan ei ole syönyt?

Tämä olikin viimeinen mattolenkki tälle talvelle. Sen kunniaksi heitin mattopaitani roskikseen.




Sähköpostittelu Prahan suuntaan jatkui. Melkoinen stressi ollut sen asian kanssa.

To

Aamulenkillä juoksin kevyen kasin. Pakkasta 12 astetta mutta kaunis aamu.

Loppupäivään sisältyi vanhan auton huolto, uuden vaihto ja ajelut Haminaan. Prahan kuvio selvisi ja tytöt pääsee juoksemaan.

Monet reissut tuli Citikalla tehtyä ja pientä haikeutta oli ilmassa kun se jäi autokaupan pihaan. Se oli hyvä auto ajaa, mutta vikoja oli liikaa. Nyt alla on Skoda, lieneekö sitten parempi, se selviää seuraavan 100 000 kilometrin aikana.

Pe

Lomalla Haminan mummolassa tyttöjen kanssa. Aamupäivällä juoksin Kirkkojärven lenkin pienillä lisureilla, eli 21 km kevyttä kleerailua. Jalat eivät osanneet juosta, hermotuksessa ilmeisesti jotain kohinaa.

Iltapäivällä sain jopa nukuttua puolen tunnin päikkärit joten iltalenkin 15km perusmätöllä kulki paljon paremmin.

36 km tähän päivään. Se olikin viimeinen rankempi päivä ennen maratonia.

La

Eka yö Mennillä ilman äitiä ja meikää jännitti miten siitä selvitään. Meni ihan nappiin, ei tarvinnut herätä kuin kaksi kertaa eikä itkua esiintynyt lainkaan.

Kävin aamupäivällä kevyen ysin ennen kuin räntäsade alkoi. Iltapäivällä vielä uimahallissa lillumista. Ulkona vallitsi surkea sää.

Su

Yö meni nyt vielä paremmin, vain kerran heräsin ja laitoin tutin suuhun. Kyllä musta vielä hyvä iskä tulee.
Ohjelmassa oli 4x1000m suht rennosti eli kolme kertaa kympin kisavauhtia ja viimeinen kovempaa. Suuntasin Haminan kentälle. Tein 3 km alkuverkan jälkeen 2 km vk-pätkän @3.30 ja sitten juoksin tonnit 3 x 3.16 ja vika likistäen 3.13. En ollut tähän kovin tyytyväinen. Lihakset ovat jäykät ja kimmottomat, ja juoksu ei etene. Tässäpä vimeisen viikon teema, lihakset elastisiksi ja pää virkeäksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti