@3'33

Lukijoille on varmaan tässä tullut jo selville, että jossain vaiheessa elämääni haluaisin juosta maratonin mittaisen matkan käyttäen siihen aikaa alle 2 tuntia ja 30 minuuttia. Globaalilla tasolla tämä nyt ei ole kummoinen asia, eikä se minullekaan mikään elämän tärkein tavoite ole. Tuohon tulokseen pystyy vuosittain tuhansia, ellei kymmeniä tuhansia juoksijoita ympäri maailman. 

Jos joskus onnistun itseni hilaamaan maaliviivan yli niin, että loppuaika 42 kilometrin ja 195 metrin juoksemisen jälkeen on 2.29.59, tai sitä kovempi, niin olen sillä hetkellä varmaankin ihan onnellinen. Tuskinpa se kuitenkaan onnellisuuttani lisää kovin paljon seuraavaa kahta päivää, tai korkeintaan viikkoa pidempään. En kuitenkaan pysty elämään ilman jotain tavoitetta, joten tässä on tällä hetkellä sopiva maali.

Tavoite olisi ollut helpommin saavutettavissa esimerkiksi 10 vuotta sitten. Silloin oli nimittäin aikaa ja mahdollisuuksia harjoitella ja vieläpä palautua siitä. Silloin ei paljon maratoonit mielessä liikkuneet, koska tavoitteena oli löytää rasteja mahdollisimman nopeasti. 

Mitä tuon rajan alitus käytännössä vaatii? Joku voisi ajatella, että ei se kummoista vauhtia ole, koska maailman kärki vetää puoli tuntia kovempaa. Se vaatii tarkalleen ottaen keskivauhtia 3.33 jokaiselle kilometrille. Jokainen satanen pitää vetää 21,3 sekuntiin. Vauhdin on säilyttävä aika lähellä tuota tasoa koko matkan ajan. 

En usko koskaan pystyväni vetämään koko matkaa tasaista vauhtia. Vaikka kunto olisi kova, niin toinen puolikas hidastuu väkisinkin kaksi minuuttia. Optimaalisessa mallissa olen laskeskellut puolikkaan väliajaksi 1.13.45 (=@3'30) (Frankfurt 2015: 1.14.15), jolloin toinen pitäisi kulkea vielä 1.16.15 (@3'37). Olen huomannut, että hyvänä päivänä 30 kilometriä menee hyvin, mutta sitten alkaa painamaan. Se miten paljon alkaa painamaan, ratkaisee loppuajan. Jos olen jaksanut juosta 30 kilometrin paalulle tuota 3'30 kyytiä, niin viimeisen 12,2 kilometrin matkan voi liikkua  3'41-tahtia. Olisinkin iloinen, mikäli 30 kilometrin paalulla väliaikani olisi 1.45 tai mielellään hieman alle. Viime syksynä Frankfurtissa 30 kilometrin väliaika oli muuten 1.45.42 ja sillä tultiin loppuaikaan 2.31.35. Tänä syksynä Berliinissä ei siis tarvitse juosta juurikaan kovempaa, mutta olisi kiva, jos jaksaisin pitää vauhtia viisi kilometriä pidempään eli 35 kilometriin saakka. Silloin voisi jo rauhallisin mielin hyytyä.

Jos jaksan harjoitella riittävän hyvin nämä viimeiset viikotkin, niin voin lähteä aidosti hakemaan 2.30 alitusta. Tässä vaiheessa näyttää siltä, että harjoitukset tulevat jäämään yhteen kertaan päivässä, mutta voi myös olla että aamulenkit onnistuvat jossain vaiheessa. Niin kauan kaikki on kuitenkin hyvin, kun olen terveenä. Onneksi kesä meni hyvin joten pitkiä lenkkejä on takana ihan mukavasti verrattuna esimerkiksi kevään Pariisin projektiin. Nyt on vain tärkeää saada seuraaville viidelle viikonlopulle riittävän pitkä lenkki, sillä tavoin se 30 - 35 kilometrin välikin voisi kulkea paremmin.