Kylläpä oli eilinen pitkä lenkki vetänyt jalat väsyksiin. Ohjelmassa oli kuitenkin 10 kilsan kova joten ei auttanut muu kuin juosta se. Juoksin salille ja verkkasin vielä hetken matolla. Alkuvauhti oli 3'36 ja ensimmäinen vitonen meni 17'58. Sen jälkeen kirrasin vauhtia tasainen tappavaan tyyliin kun kroppa oli lämmennyt. Toinen vitonen 16'52 eli kokonaisaika 34'50. Jo toistamiseen tämän talven aikana tuli alitettua 35 minuutin raja. Olen tyytyväinen. Verkat kotiin ja vaimo pääsi lenkille.
Juoksua yhteensä 18,3 kilsaa.
Varmaan pitäisi vetää myös pidempiä vk-lenkkejä maratonvauhdilla, mutta ajattelin testata tällä kertaa hieman toisenlaista kaavaa. Eli kovat treenit vedän maratonvauhtia kovempaa kyytiä, ja luotan siihen että kestävyys paranee viikoittaisella pitkällä lenkillä. Onhan se mukava hakea vähän uutta tulokulmaa.
Ja Matti Heikkinen otti mitalin. Kyllä tuli taas elettyä mukana kun tyttökin laittoi kädet korvien suojaksi. Mahtavat kisat oli, en muista koska penkkiurheilu olisi tarjonnut tämmöisiä tunteita. Melkein kuin oman hyvin menneen kisan jälkeen silloin joskus aikanaan. Kyllä elämä olisi paljon ikävämpää jos hiihtoa ei olisi keksitty!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti