Flunssahan se sieltä kömpi taloon. Samalla kaavalla tuntuu menevän kuin aina ennenkin, ensin kurkkukipu ja sen jälkeen sitten nuha ja kröhä. Monesti on mennyt kaksikin viikkoa, toivottavasti nyt vähemmän.
Kuusi viikkoa olisi nyt maratoniin eikä treenit ole oikein edes alkaneet. Olenhan kuitenkin koko ajan jotain tehnyt ja välillä ihan hyvinkin. On vielä mahdollista, että juoksen alle 2:35.00. Jos ei mene niin ei sekään haittaa, maratononnellisuus on joka tapauksessa saavutettu viime syksynä.
Maratononnellisuus (maratonuran tavoitteen saavuttaminen esim. tietyn "haamurajan" saavuttaminen tai juokseminen kovempaa kuin olisi koskaan kuvitellut pystyvänsä)
Maratononnellisuus on äärimmäisen harvinainen tunne, johon suurin osa maratoonareista ei pääse koskaan elämänsä aikana. Maratononnellisuutta ei pidäkään sekoittaa maratontyytyväisyyteen, joka on paljon tavanomaisempi tunne maratonin jälkeen kuin maratononnellisuus. Lisäksi maratontyytyväisyys on huomattavasti maratononnellisuutta lievempi tunne. Juoksija saattaa olla monen maratonkilvan jälkeen maratontyytyväisyydessä juostessaan itselleen perustuloksen tai jopa oman ennätyksensä, mutta silti hän ei välttämättä ole maratononnellisuudessa.
Maratononnellisuus määräytyy jokaisen itselleen asettaman maratonpäätavoitteen mukaan. Joillekin se on olympiavoitto, joillekin 2.20-alitus, joillekin 2.30-alitus tai joillekin kolmen tunnin alitus. Vasta tällaisen, uran päätavoitteen saavuttaminen maratonilla on välttämätön, joskaan ei aina riittävä edellytys maratononnellisuudelle. Kaikki eivät siltikään saavuta koskaan maratononnellisuutta, vaikka pystyisivät saavuttamaan maratonpäätavoitteensa. Se miksi maratonpäätavoitteen saavuttaminenkaan ei aina saa aikaan maratononnellisuutta, on arvoitus, joka liittyy ihmismielen maratonaivoituksiin.
Joka tapauksessa, jos juoksija saavuttaa maratononnellisuuden, se on niin vahva tunne, että sen kerran koettuaan juoksija ei enää koskaan voi tuntea maratonpettyneisyyttä, meni maraton miten tahansa, koska maratononnellisuus antaa hänelle ikuisen suojan maratonpettyneisyyttä vastaan koko hänen loppuelämänsä ajan. Se ikään kuin rakentaa läpitunkemattoman muurin ihmisen ympärille, jonka läpi maratonpettyneisyys ei voi tunkeutua, vaikka maraton menisi maratononnellisuuden kokemisen jälkeen miten huonosti tahansa. Tällaista ikuista suojaa voitaisiin verrata esimerkiksi syytesuojaan, tässä tapauksessa kysymys on maratonsyytesuojasta.
Lähde: [Z] http://raasto.blogspot.fi/2012/04/raastocomin-maratonfilosofiaa-osa-3.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti