Matkakertomus ilmestyy tämän viikon aikana. Tiivistän kuitenkin viime hetken tapahtumat muutamalla ranskiksella.
- perjantaina eli lähtöpäivänä heräsin miellyttävästi kurkkukipuun
- matkustus ja runsas kävely perjantaina ei ehkä ollut parasta hoitoa, mutta minkäs teet
- launtaina kurkku ei ollut enää ihan niin kipeä ja päätin lähteä juoksemaan
- sunnuntaina olo oli ok
- lähtöpaikalla oli tunnelmaa
- kilometrin jälkeen huomasin ettei kulje
- 15 kilometrin kohdalla olin jo liian väsynyt
- 20 kilometrin kohdalla olin aivan liian väsynyt
- 30 kilometrin kohdalla päässä takoi vain "ei saa antaa periksi, ei saa antaa periksi"
- 35 kilometrin kohdalla pelkäsin aidosti keskeyttämistä
- 40 kilometrin kohdalla pelkäsin aidosti keskeyttämistä
- 42 kilometrin kohdalla uskalsin ensimmäistä kertaa ajatella että saatan päästä maaliin
- 42,195 kilometrin kohdalla koin sellaisen helpotuksen, etten ole vastaavaa kokenut ja aloin itkemään
- tavoite 2.35 alittui kolmella sekunnilla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti