Paksi huuleen ja vastatuuleen

#pariisinkevät2016 - projekti on tähän saakka edennyt voimakkaaseen vastatuuleen. Luulisin, että olen kaksi kuukautta ennen jaloa kilpaa aikuisikäni toiseksi huonoimmassa kunnossa, joten hanskojen tiskiin lyöminen olisi helppoa. En voi kiistää, ettenkö olisi toisinaan niin tehnytkin.

Tällä hetkellä terveystilanne on menossa parempaan suuntaan. Eilen kävin jopa lenkillä, ja kuuntelin juostessani viimeisenä oljenkortena Rocky IV-soundtrackia. Jos ei siitä saa taistelumielialaa tulille, niin sitten se ei tule nousemaankaan.

Tärkein oppi suunnistusuraltani on se, että koskaan ei saa antaa periksi. Niin ei voi kerta kaikkiaan tehdä, jos aikoo jossain vaiheessa tavoitteensa saavuttaa. 

Perkele. Tämä homma katsotaan loppuun saakka - jos ei 3.4.2016 Pariisissa, niin sitten 25.9.2016 Berliinissä. Tai seuraavana vuonna jossakin hemmetin Rotterdamissa. Nostetaan samantien rimaa hieman ylöspäin. Kyllä 2.28 pitää alittaa.

Ensi viikosta lähtien asetan herätyskellon soimaan joka aamu 5.30 ja soittoääneksi tämä.

Menipäs nyt mehusteluksi.