lauantai 25. marraskuuta 2017

Valencian maraton yläkanttiin

Viime syksyisen Berliinin sub230 - juoksun jälkeen olin sillä mielellä, että se jäisi erittäin suurella todennäköisyydellä ennätyksekseni. Harjoittelu oli sujunut ilman ongelmia, enkä uskonut että se enää onnistuisi. Eikä minua haitannut jos 2:29.37 olisi ennätysjuoksukseni jäänyt, se riitti tavoitteen täyttämiseksi.

Viime kevään kisat sujuivat nihkeästi (keskeytys Rotterdamissa ja Karhunkierroksella), eikä yli 37 minuutin kymppi kesäloman päätteeksi varsinaisesti odotuksia lisännyt. Harjoittelu alkoi loman jälkeen eli 16 viikkoa ennen syysreissuksi valittua Valencian maratonia. Harjoittelu oli rikkonaisempaa kuin vuosi sitten, heti kärkeen tuli viikon selkäkipu ja täyslepo, ennen Nuuksio Classicia olin flunssassa, ja viimeiset kolme viikkoa ennen Valenciaa selkä kipuili jatkuvasti. Projekti sisälsi kolme maratonia: Nuuksion ja Kolin polkujuoksut sekä SM-maratonin Jyväskylässä. Juoksin ne kaikki hieman pintakaasulla ja jokainen näistä tuntui nostavan kuntoa. Kaikkien kolmen maratonin jälkeen kävin kevyellä lenkillä jo seuraavana päivänä, ja palautumiseen riitti 3-4 päivää.

Vetotreenit eivät kulkeneet missään vaiheessa, mikä huolestutti hieman. En meinannut päästä tonnin vedoissa alle 3'20-tahtia oikein mitenkään, ja maratonin vauhdin pitäisi olla reilu 3'30/km. Kolme viikkoa ennen Valenciaa Joensuuhun satoi lumi, ja siirryin juoksumatolle. Tein viikon aikana viisi vetotreeniä ja yhden pitkän lenkin. Jokainen vetotreeni kulki edellistä paremmin, ja onnistuin juoksemaan treenit hallitusti suunnilleen anaerobisen kynnyksen vauhtia. Viikon ohjelma oli seuraava:

Ma 4x4' / 2'
Ti 3km + 2 km + 1 km
Ke 3 x 2 km
To 3x10min
Pe lepo
La 5 km @3'30 + 4x4'/2' (3'18 → 3'12) + 5 km @3'24
Su 30 km

Kevyitä lenkkejä en siis tehnyt yhtäkään. Tämän jälkeen otin kaksi viikkoa aika kevyesti ja kunto tuntui vetoviikon seurauksena ottaneen hyppäyksen eteenpäin. Kisaviikolla maanantaina tonnit kulkivat aivan eri kululla kuin aikaisemmin, ja keskiviikona rennossa 8 km vauhtikestävyystreenissä alkuvauhti 3'40/km tuntui lähes hölkältä.

16 viikon treenikilsat olivat 132, 0, 100, 122, 122, 97, 110, 84, 115, 140, 116, 110, 142, 130, 90, 76 ja kisaviikko 92 km.

Selkää en ennen kisaa saanut täysin kuntoon, mutta ei se varsinaisesti enää haitannutkaan juoksua. Viimeiset kaksi viikkoa perheessä oli jatkuvasti flunssaa ja itsekin olin jatkuvasti siinä rajoilla. Tämä rajoilla taiteilu jatkui aina kisa-aattoon saakka, jolloin kröhää tuntui hieman olevan. Eli kaikenlaista pientä harmia, kuten elämässä kuuluukin olla.

Lensimme Matun kanssa Valenciaan perjantai-iltana. Perillä olimme 23:10 ja sen jälkeen ajoimme taksilla lentokentän lähellä sijaitsevaan hotelliin. Uni ei meinannut tulla ja aloin hermoilemaan. No, kohtalaiset unet sain kuitenkin plakkariin. Lauantaina kävin heti aamusta juoksemassa 7 kilometrin lenkin, jonka päätteeksi juoksin yhden kilometrin kovaa. Kulku hyvä, ei hätää!

Aamupalan jälkeen ajoimme metrolla keskustaan ja otimme majoituksen. Ensimmäinen Air BNB:n kautta varattu majoitus ei tyydyttänyt, vaan vaihdoimme viereiseen hotelliin. Tämän jälkeen ohjelmassa oli kävely expoon, numeron noutaminen, kävely takaisin ja pitsan syöminen. Hermoilin hieman koko ajan, koska en olisi halunnut kävellä noin paljon kisaa edeltävänä päivänä. Tuskin tällä kuitenkaan lopulta oli mitään merkitystä kulkuun, kuitenkin suosittelen matkustusta kisapaikalle hieman aikaisemmin jotta kisaa edeltävän päivän voi ottaa maksimaalisen rennosti.

Startti tapahtui heti aamusta 8:30, joten kisapaikalle oli lähdettävä kävelemään klo 7:00. Saavuimme kisakeskukseen 7:30 katselimme systeemit kuntoon, ja 7:50 jätin kamat säilytykseen. Tein lyhyen verkan ja siirryin lähtökarsinaan jo 25 minuuttia ennen lähtöä, varmistin siten pääsyn eturiviin. Viimeiset 25 minuuttia jouduinkin seisomaan paikallani asemat pitääkseni. Eliitti saapui paikalle, ja hieman ennen lähtöä pääsin aivan eturiveihin.



Olin kirjoittanut ennätysjuoksuni väliajat käteen ja vertailin vauhtiani niihin aina viiden kilometrin välein. Kisa lähti sitä totuttua vauhtia käyntiin, sopivaa porukkaa ei oikein löytynyt, ja seilasin vähän edestakaisin eri porukoiden välillä. Kolmen kilometrin kohdalla ohi heitti kaveri, jonka selässä oli Suomen lippu. En tuntenut miestä, mutta selkä katosi näkyvistä nopeasti joten vauhtia tuntui olevan. Ensimmäinen vitonen 17.26 eli 11 sekuntia edellä ennätystä. Kympissä väliaika tasan 35 minuuttia ja juoksu tuntui hyvältä. Berliiniä edellä tässä kohtaa 17 sekuntia. Tämän jälkeen löytyi sopiva porukka johon liimauduin. 15 kilometriin edelleen hienosti 18 sekuntia edellä ennätystäni. Seuraava kontrollipiste oli puolikas maratooni, se kulki aikaan 1:14.10 mikä tarkoittaa 23 sekuntia ennätystäni edellä. Edelleenkään en todellakaan ajatellut juoksevani ennätystäni, vaan laskeskelin lähinnä paljonko saan hyytyä että 2:33 menisi (se oli minimitavoite). Mietiskelin ettei minusta ole laittamaan itseäni liian tiukoille, henkinen kantti ei yksinkertaisesti ole riittävä. Lisäksi edessä olivat nousuvoittoiset vitoset ja matkan rasitukset alkoivat tuntumaan. 25 kilometrin paikkeilla juoksimme kisakeskuksen vierestä ja kannustus oli kovaa. Väliaika 1:28.04 ja Berliiniä edellä enää 15 sekuntia. Lisäksi porukassa juokseminen oli mennyt väkisin roikkumiseksi, joten annoin hieman periksi. Tämä saattoi olla lopulta hyvä ratkaisu koska ohitin lopussa aika monta tuosta porukasta. 30 kilometriin saavuin ajassa 1:45.41 ja etua oli enää 12 sekuntia. Tämän jälkeen sain jostain lisää virtaa ja sytyin taistelemaan. Hieman ennen 35 kilometrin paalua sain näkyviin sen saman suomalaisjuoksijan, joka oli mennyt ohi kadoten horisonttiin alkumatkasta. Päätin että tuon minä ohitan, ihan sama miltä se tuntuu, mutta ohi menen. 35 kilsan väliajassa 3 sekuntia edellä Berliiniä, mutta nyt olin täynnä virtaa toisin kuin silloin. Ensimmäistä kertaa ajattelin ennätyksen rikkomista ihan realistisesti. Meno jatkui vahvana ja suomalaispaita lähestyi hitaasti mutta varmasti. Kilometrit napsuivat sinne 3'30 tuntumaan mikä lupasi hyvää! 39 kilsan kohdalla heitin suomalaispaidasta ohi ja kirjasin 40 kilometrin väliajaksi 2:21.08. Sehän oli peräti 42 sekuntia ennätystä edellä ja juoksu kulki. Viiimeiset 2 kilsaa nautin ihan satasella ja pidin vauhtini, jopa kiihdytin. Viimeiset 2,2 kilsaa kulki ajassa 7'39 ja loppuajaksi kirjautui uusi ennätys 2:28.44.

Se toinen suomalainen oli Björn Sandler. Hän kertoi parantaneensa ennätystään 8 minuuttia ja sub230 tuli hänellekin tehdyksi. Mielestäni varsin uskomaton veto, varsinkin kun oli vetänyt ensimmäisen puolikkaan 1:12.50 eli tehnyt ennätyksensä puolimaratonilla. Painakaa nimi mieleen.

Noin minuutti maaliintulon jälkeen tuli perinteinen maratonitku. Siinä purkautuu helpotus maaliin pääsyn johdosta ja palkinto niistä aamuista, kun olen kuuden jälkeen lähtenyt vetämään kovaa treeniä, jotta illalla voisi keskittyä muihin tärkeämpiin asioihin. Mahtava palkinto, joka kannustaa jatkamaan juoksuharrastusta edelleen.




Oman juoksuni jälkeen jännäsin, juoksisiko Matu oman maratondebyyttinsä maaliin saakka. Hän oli joutunut sairastelun vuoksi käytännössä lepäämään kaksi viikkoa ennen kisaa. Ja kyllä, sieltä vain tultiin maaliin ja hyvissä voimissa! Ei huono päivä.



Miksi jaksoin tällä kertaa sen viimeisenkin vitosen? Uskon että kolme harjoituksena juoksemaani maratonia toimivat kestävyyden lisäämiseksi hyvin, ja projektin loppuvaiheessa onnistuin tehoviikolla parantamaan vielä vauhtiani. Tämän ansiosta maratonvauhti tuntui varsin helpolta. Ajatteluni on muuttunut siinä mielessä, että maratonistakin voi palautua varsin nopeasti, jos ei niittaa sitä täysillä. Kyllähän maailman huippumaratoonaritkin perustavat harjoituksensa reippaisiin/koviin pitkiin lenkkeihin, ja kisojen yhteydessä tämänkaltaisen harjoituksen tekeminen onnistuu kaikkein helpoiten. Varsinkin yksin treenatessa joku 35 - 40 kilometrin lähes maravauhtinen lenkki vaatii aika kovan kaverin, kisoissa se on vaan helpompaa.

Vietimme Valenciassa vielä maanantain pyöräillen ympäri kaupunkia. Koko reissun aikana emme nähneet yhtään pilveä ja kaupunki oli hieno. Valencian maraton on erittäin tasokas kisa, joten suosittelen sitä kaikille. Nyt menee jo liialliseksi hehkutukseksi joten lopetan raportin tähän.








torstai 16. marraskuuta 2017

Virittelyt

Tänään kohti Haminaa, ja huomenna illalla sitten Valenciaan. Keli näyttäisi olevan kohdillaan.

Viimeisten viikkojen löysäilyn jälkeen, kun selkäkin on tuntunut paremmalta, treenasin hieman totuttua kovemmin maanantaina ja keskiviikkona. Ei liian kovaa, mutta kuitenkin hyvät treenit sain tehtyä. Nyt vain tankkailen ja lauantaina käyn aamulenkin Valenciassa.

Ma
5x1km pal. 2min (3'18, 3'16, 3'14, 3'10 ja 3'06). Yhteensä 11 km.
Kevyt 6 km

Ti
Kevyt 8 km, lopussa 1 km 3'30

Ke
Kevyt 6 km
vr 2km + kiihtyvä 8 km (3'45→3'17) + vr 1 km. Yhteensä 11 km.

Eilisessä kahdeksan kilometrin kiihtyvässä kulku oli todella hyvä, 3'40-vauhti tuntui aivan hölkältä. Täytyy kuitenkin muistaa, että juoksin treenin matolla, joten ei tuosta nyt aivan varma voi olla. Joka tapauksessa kunto vaikuttaisi olevan ihan mukavalla tasolla.

Juoksen numerolla 377 ja liveseurantaa saattaa kenties ilmestyä kisasivuille.

Suomalaisista on tietojeni mukaan juoksemassa kovat tykit, eli Jarkko Järvenpää ja Aki Nummela. Toivotetaan pojille onnea ja menestystä, mie varmistelen sitten selustat siellä taaempana.






maanantai 13. marraskuuta 2017

Kiirastuli

Maratonin juokseminen on yleensä palkitsevaa. Vaikka ennätystä ei aina tulisi, niin maaliin pääseminen on niin iso helpotus, että fiilis on joka kerta hyvä. Tämän tunteen vuoksi harrastan maratonjuoksua ainakin toistaiseksi. Sitten kun tulen maratonilta maaliin niin, ettei se tunnu miltään, lopetan. Lopetin suunnistuksenkin siksi, ettei se enää tuntunut miltään.

Maratonharrastuksessa on kuitenkin sellainen puoli, mikä pistää vihaksi. Nimittäin viime hetkillä tulee yleensä aina jotain vaikeuksia, ja sitten saa jännätä hermot kiristellen, pääseekö lähtöviivalle lainkaan, ja jos pääsee, niin millaisessa kunnossa. Tällä kertaa kaikki sujui todella hyvin elokuulta alkaen, kunnes 27. lokakuuta selkä alkoi oireilemaan. Se ei ole ollut niin pahana kuin joskus, ja olen pystynyt kuitenkin juoksemaan, mutta jos tilanne ei asetu niin maraton asfaltilla voi olla aikamoinen haaste. Olen käynyt hieronnassa, eräs tuttu fyssari on sitä katsonut, ja lisäksi käytössä on ollut sähköhoito sekä koko ajan muutenkin käytössä oleva biologinen reumalääke. Tunne selässä kuitenkin on edelleen sama kuin 27 lokakuuta. Kilometrimäärät ovat kahdella edellisellä viikolla olleet 94 ja 76, joten kovin paljon en ole juossut. Kyllähän tässä on kyse selkärankareumaan liittyvästä kivusta, koska burana auttaa kipuun erittäin hyvin. Maha ei kuitenkaan kestä sitä myrkkyä, joten on vain toivottava, että perjantaina pistetättävä biologinen lääke auttaa ja sunnuntaina eli kisapäivänä selkäkipu on poissa.

Viime viikko oli melkoista kiirastulta, kun lapsemme olivat ankarassa nuhassa. Käsien pesemisellä ei ole mitään merkitystä siinä vaiheessa, kun sitä räkää tuntuu olevan kaikki paikat täynnä ja aivastuksia tulee suoraan päin näköä. Perjantaina olo tuntuikin flunssaiselta, samoin lauantaina, mutta tällä hetkellä vaikuttaisi siltä että säästyin pahimmalta.

Mielenkiinnolla jään seuraamaan ja odottamaan, mikä on viikon kuluttua fiilis!

Viime viikon pyristelyt:

Ma
Lepo (oli muistaakseni niin huonot yöunet alla, etten jaksanut tehdä mitään)

Ti
Töihin 7 km
Töistä 9 km sis. 4x100m

Ke
VL 3x(2'+1'+30s) vetojen välissä 1'. Yhteensä 9 km.
Kevyt 7,6 km sis. 4x100m

To
Töihin 7 km
Töistä 11 km Aaro Asikaisen kanssa, lopuksi 4x100m

Pe
Flunssa

La
Flunssa

Su
Kevyt 16 km
Kevyt 9 km

Yhteensä 76 km



tiistai 7. marraskuuta 2017

Yöllisiä ajatuksia

Viimeisen 1,5 viikon aikana on Valencian maratonprojektin ylle ilmaantunut harmaita pilviä, ja ihan pyytämättä. Tässä aina niin posiiivisia ajatuksia viime yöltä, kun valvoskelin aamuyön tunteina nuhaisen tytön kanssa sohvalla.

Nythän tässä käy niin, että kaikki tehty työ valuu viime hetkillä hukkaan. Selkä on ollut kipeänä 1,5 viikkoa eikä lähde paranemaan. Molemmille tytöille iski kova nuha ja kohta se tarttuu minuunkin. Kaikki viimeistelytreenit jäävät väliin ja kunto romahtaa samalle tasolle kuin kesälomalla. Jos nyt edes tuon selän takia pääsen koko reissuun. Töissäkin on keskeneräisiä hommia vaikka millä mitalla, en ehdi niitä mitenkään tekemään. Varmaan on pakko sitä paitsi hakea saikkua selkäkipuun vedoten, ei se istuminen hyvää tee kuitenkaan. Jaahas, montas tuntia tässä on jo tullut valvottua, tuskinpa enää nukahdan ja huominen on yhtä tuskaa ellen jopa ole itsekin jo sairaana. 

Aamulla heräsin ja juoksin töihin. Ja 8 kuukauden hoitovapaa alkaa 1.12. Ja selkäkin antoi juosta kohtuullisen mukavasti. Ja viime lauantaina juoksin parhaan treenini yli vuoteen, ihan kevyesti. Ainahan tässä loppuvaiheessa on jotain ongelmia tullut, paitsi viime syksynä.

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Hyvä tahti jatkuu

Viime viikolla jatkoin mielestäni hyvällä tiellä harjoittelun suhteen. Kilometrejä tuli 130, kovemmat treenit sujuivat ja muutenkin pösänderi oli hyvä. Pitkää lenkkiä en juossut, mikä sekin oli suunniteltu juttu. Viikonloppuna olin Haminassa isän 60-v juhlissa, joten en jaksanut siihen alkaa sovittelemaan mitään superpitkää treeniä.

Tämän viikon alku on ollut hieman mollisointuihin taipuvainen, johtuen lähinnä talven tulosta Joensuuhun. Sunnuntaina ja maanantaina taivaalta puski ihan hyvä kerros lunta, ja kaikki tiet ovat tällä hetkellä umpijäässä. Kyllähän olosuhteet saisivat olla paremmat, silloin kun maratonille valmistautuu, mutta näillä on nyt toimeen tultava. Ehkäpä nyt ei tule treenattua liikaa viimeisillä hetkillä? Valencian maratonin ajankohta on hieman turhan myöhäinen Suomen olosuhteisiin nähden, ja uhkana on motivaation lopsahdus juuri ratkaisevilla hetkillä.

Tässä viime viikon treenit:

Ma
10 km kiihtyvä pk
7 km ekstrakevyt tytön kanssa

Ti
vr 3,3 km + matolla 20x1min @3'06 yhteensä 14,3 km
töistä kotiin Aaro Asikaisen kanssa 8,5 km kevyttä

Ke
Kevyt 10,7 km, lopussa 1km 3'40 ja 4x100m

To
Vauhtileikittely matolla 3x3'/1' + 5x2'/1' + 8x1'/1' + 5x30s/30s eli yhteensä 13,6 km @3'35
Töistä kotiin kevyt 6,4 km

Pe
Töihin 8 km @5'00→4'00
Haminassa iltalenkki vaimon kanssa 7 km

La
vr 2,4 km + Kirkkojärven ympäri 15 km @3'38 + vr 2,8 km. Olosuhteet olivat nihkeät mutta hyvin kiihtyi loppua kohti.

Su
Kevyt 20 km @4'45. Satoi vettä ja räntää ja tuuli ja oli niin harmaata ettei harmaampaa voi olla.

Viikko yhteensä 130,7 km

Treenit ovat sujuneet viime aikoina ihan mukavasti, ja suurin työ alkaa olla takana. Nyt ei tarvitse kuin ottaa pieni intervallikausi ja odotella kunnon nousemista. Kyllä se vielä vähän nousee, jos on noustakseen. Tällä viikolla juoksen noin 2,5 tunnin lenkin kevyellä teholla ja se on sitten pitkien lenkkien osalta siinä. Jos flunssa on tuloillaan jossain vaiheessa, niin nyt tai viimeistään ensi viikolla olisi hyvä hetki.

tiistai 24. lokakuuta 2017

Ennätysviikko

Viime viikon kilometrit 142 ja sehän taitaa olla tämän vuoden enkka. Tämä tuli vieläpä yhdellä lepopäivällä, joten harjoittelu oli ehdottomasti liiallisuuksiin menevää. Maanantaista torstaihin juoksin kaikki työmatkat erilaisilla teemoilla varustettuna. Perjantaina keräsin voimia, koska lauantain reippaampi pitkä lenkki oli yksi niistä harjoituksista, mikä oli saatava onnistumaan ihan vain itseluottamuksen nostamisen kannalta. Ja sehän onnistuikin jopa paremmin kuin ajattelin.

Tuon pitkän lenkin palauttelut sujuivat ravintola Kerubissa burgerin ja Samuli Putron tahdissa. Ellen väärin muista, olen edellisen kerran käynyt keikalla syksyllä 2013, joten vähiin on jäänyt. Varsinaisesti tämä ilta ei mennyt ryyppäämisen puolelle, se on todettava. Eihän nykyään uskalla montaa annosta ottaa, koska seuraavan aamun aikainen herätys on joka tapauksessa edessä. Odottelenkin jo kovasti viidenkympin villitystä.

Ma
Kevyt 10 km ja 5x100m
Perusmättö 9 km + 4x100m

Ti
vr. 3,5 km + 3x 2+1 km (7'00, 3'20, 6'56, 3'18, 6'52, 3'12) yhteensä 15 km
kevyt 6 km

Ke
10 km 5'15→4'08 ja 5x100m
10 km @4'38

To
vr 3,5 km + 10x2'/1' + 10x1'/1' (3'30/4'00 ja 3'20/4'00) VL yhteensä 13,5 km @3'38.
kevyt 7 km

Pe
Lepo

La
36 km @4'06. Alkuun 10 km 43 min ja siitä annoin kiihtyä vähän reilun nelosen vauhtiin, 29→34 km @3'45 ja viimeinen kilsa 3'20. Ei tuntunut kovin raskaalta ja loppukin kulki helposti. Kylläpä teki hyvää.

Su
Vaimon kanssa kevyt 20 km @5'50

Viikko yhteensä 142 km

Tämän viikon tavoitteena on juosta noin 120-130 kilometriä ja tehdä pari hyvää treeniä. Pitkää lenkkiä ei välttämättä ole lainkaan ohjelmassa.



maanantai 16. lokakuuta 2017

Ja taas piti palautua

Kolmas maratonpalautuminen tälle syksylle saattoi olla vähän nihkeämpi kuin kaksi edellistä, johtuen Kolin seudulla sijaitsevien alamäkien etureisistölle aiheuttamista lihasvaurioista. Alkuviikon yritin hölkkäillä sen mitä pystyin, mutta eihän se kipeillä jaloilla nautintoa ollut. Torstaina sain tehtyä hieman räväkämpää treeniä, eli juoksin tutun 3 km vk-osion jälkeen 10x30 sekuntia tiukahkoon mäkeen. Sen jälkeen perjantaina otin hieronnan (kuten joka viikko, en ole sitä tainnut mainita) ja lauantaina olikin hyvä pitkä lenkki sisältäen Katajan järjestämän testijuoksun eli Kolmion kirmaisun 11,25 km.

Ma
kevyt 6 km @5'11

Ti
kevyt 9 km @4'59

Ke
kevyt 7,8 km @4'50 töihin sis. 4x100m
kevyt 12,2 km @4'46 sis. 5x100m

To
13,4 km sisältäen 3 km vk 10'25 + 10x30s/1min mäkivedot

Pe
12,4 km @5'00→4'00

La
kevyesti 16 km + vk 11 km @3'35 + kevyt 5 km eli yhteensä 32 km

Su
kevyt 18,2 km @4'47

Viikko yhteensä 110 km

Valencian maratoniin on aikaa viisi viikkoa, joten nyt olisi hyvä saada ainakin kaksi, mielellään kolme kappaletta kunnon treeniviikkoja. Painotus on tästä eteenpäin arkisin kahdessa vetotreenissä, ja viikonloppuisin tavoitteena on juosta kunnollinen pitkä lenkki. Sieltä se kunto sitten putkahtaa jo on putkahtaakseen.

Launataina sippasin pitkän lenkin lopuksi ja kotiinpääsy tuntui siksi juhlavalta, että korkkasin välittömästi oikein kokiksen.