maanantai 8. lokakuuta 2018

Viikot 39-40

Taas on pari viikkoa painettu tällä elämäntaipaleella eteenpäin. Viikko 39 oli haastava kokonaisuus viikonlopun matkustelun vuoksi, ja viikolla 40 kävin juoksemassa Kolilla Vaarojen maratonilla pikamatkan eli 13,5 kilsasen polkujuoksun. Voitto ja Garmin lähimaksuominaisuuksineen tuli palkinnoksi. Jos olisin tiennyt mihin kuntoon pohkeet tuosta rypistyksestä menevät, olisin jättänyt koko kisan väliin. Olen juossut tänä vuonna kolme maratonia asfaltilla ja niiden jälkeen kävely on sujunut leikiten ilman kipuja. Nyt pystyn juuri ja juuri köpöttelemään eteenpäin niin,että yritän olla käyttämättä pohkeita. Sama tilanne on ollut silloin kerran, kun erehdyin juoksemaan piikkareilla ratakolmosen. Erittäin ikävää.

Viikolla 39 onnistuin vetämään muutaman hyvän harjoituksen. Viikonloppuna matkustimme Ulvilaan hautajaisreissulle ja se oli sen verran raskas reissu, että piti levätä viikon 40 maanantai ja tiistai. Vaarojen juoksun jälkeen taas sunnuntai meni levon merkeissä pohkeiden vuoksi. Eikä tässä asiaa lenkille ole vielä hetkeen joten hieman vaisuksi tämä nyt jää.


Vko 39

ma
kevyt 10 km

ti
intervallit 4x4' matolla. Vauhti noin 3'20/km. 11 km
kevyt 6 km

ke
kevyt 7 km
perusmättö 10 km 4'05/km

to
9 km kiihtyvä pk
Matkustus Keski-Suomeen

pe
Matkustus Ulvilaan. Autosta pois Noormarkusta ja sieltä juosten Ulvilaan 30km kiihtyvä 3'58/km.
Kova kulku.

la
kevyt 13 km

su
juosten Ulvilasta Noormarkkuun 24 km, sisältäen 3x5km noin 3'40/km. Liian kova harjoitus ilman aamupalaa, tämän jälkeen tuntui kuin joku olisi tiristänyt kaikki nesteet pois kehosta, posket osuivat yhteen kun oli niin lommolla.
Auton kyytiin Noormarkussa ja ajo Joensuuhun

Viikkoon 120 km

Vko 40

ma
lepo

ti
lepo

ke
7,3 km kiihtyvä pk
vr 2,5 km + vk 10 km 36min + vr 2 km

to
kevyt 7 km
1 km kevyt + 10 km perusmättö 4'03/km

pe
kevyt 8 km
kevyt 5 km

la
vr 4 km + 13,5 km polkujuoksu 1.02 + vr 3 km
Pohkeet räjähtivät

su
Pohkeet rikki

Viikko vihkoon ja 73 km juoksua



tiistai 25. syyskuuta 2018

Jatkuu

Jatketaan nyt päivittämistä kun on vauhtiin päästy. Tässäpä palautusviikon tekemiset.

Ma
Matkustus Berliini - Joensuu. Aamulento Helsinkiin, siitä Haminaan, lapset kyytiin ja kohti Joensuuta. Uuh.

Ti
Lepo

Ke
illalla kevyt lenkki 8 km. Muuten paikat ok, mutta molemmat nilkat kipeät. Nike Vaporfly 4% on perin huonosti tuettu kenkä ja 42 kilsaa asfaltilla jättää löysiin nilkkoihin omat tuntemuksensa.

To
Kevyt 7 km
9,2 km kevyestä perusmättöön

Pe
7 km kiihtyvä pk
Kevyt 9 km

La
Ekat intervallit heinäkuun jälkeen eli 4 x 4 min / 2,5 min. Yhteensä 14,5 km
Illalla saunalenkki 5,5 km

Su
27 km, mistä eka 25 km keskivauhdilla 4'07/km

Yhteensä 87 km


keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Berlin - Just Do It

Kävin Berliinissä vetämässä maran. Ennakkokäsitys kunnosta oli väärä, ajattelin loppuajan sijoittuvan sektoriin 2:36-2:40, mutta menikin 2:33.30. Olen kohtalaisen varma että berliiniläinen asfaltti on jotain erikoiskimmoisaa sekoitetta ja nopeaa kestävyysjuoksuun.

Lensimme vaimoni Matun kanssa Berliinin perjantaina. Ehdimme siis hyvin kävellä jalkamme väsyneiksi ennen sunnuntain suoritusta.

Ajoimme kentältä taksilla suoraan syömään. Sen jälkeen hotellille ja pienen lepäilyn jälkeen metrolla kohti expoa ja numeron hakua. Tämän jälkeen metrolla ja kävellen Branderburgin portille eli kisa-alueelle. Kävi tuuri, sillä siellä oli juuri käynnissä naisten ja miesten ennakkosuosikkien haastattelut. Enpähän niistä mitään tolkkua kuitenkaan saanut. Tämän jälkeen kävellen hotellille ja jalat olivat erittäin väsyneet.



















Lauantaina ohjelmassa oli aamulenkki ja shoppailukierros paikallisessa kauppakeskuksessa. Iltapäivän levon jälkeen kävimme katsomassa kun rullaluistelijat vetivät omaa kisaansa ja sen jälkeen vielä mukavassa italialaisessa ravintolassa kynttiläillallisella. Päivän päätteeksi kisavermeet valmiiksi ja unille. Nukuin todella hyvin ja olo oli virkeä kun heräsin jo ennen kuutta.




















Sunnuntaiaamuna ajaelimme metrolle niin lähelle kisapaikkaa kuin sillä pääsee ja siitä sitten letkassa kävellen itse alueelle. Vähän kuin Ilosaarirokkiin olisi mennyt, porukka tosin oli vähemmän kännissä. Varusteet säilytykseen ja vuoden 2016 tapaan kohti vasenta lähtökaistaa koko lähtöalueen takaa kiertäen. Tapasin erittäin hyvin harjoitelleen Ossi Peltoniemen lähtökarsinan tuntumassa. Hetken aikaa juttelimme ja sitten olikin aika siirtyä lähtöviivalle. Eteen ilmestyi naisten eliittiporukka, ja pääsimme hieman ennen lähtöä heidän kantaansa. Tuttu lähtöbiisi kajahti ilmoille ja tunne oli jälleen kerran erittäin hieno. Terveenä viivalla, vaikka ei huippukunnossa, mutta viivalla kuitenkin. Siihen saa olla aina tyytyväinen.











Lähdin rennosti liikkeelle ja ohitseni lipui kymmeniä juoksijoita. Vähitellen rinnalle alkoi kerääntymään suunnilleen samaa vauhtia eteneviä ihmisiä ja siitä se suoritus sitten lähti liikenteeseen. Seurasin vauhtia kilometrin välein ja se asettui tasolle 3'40/km. Vauhti tuntui sopivalta, vaikka olikin kovempaa kuin olin etukäteen ajatellut. Neljä ensimmäistä vitosta tulivat 18'15-18'22 joten vauhti oli hyvin tasaista. Noudatin tuttua huoltotaktiikkaa, eli 5 kilsan kohdalla lasi vettä, ja siitä eteenpäin vitosen välein geeli+vesi+urheilujuoma. Tämä tarkoittaa seitsemää geeliä, joskus olen vetänyt jopa kahdeksan.Vatsa toimi ja geelit upposivat kuten pitääkin. Eka puolikas 1:17.15 eli tasaisen vauhdin taulukolla 2:34.30. Onkohan liian kovaa, muistan miettineeni.

20 kilometrin jälkeen porukka alkoi repeilemään ja otin paikkani sieltä letkan etuosasta, en kuitenkaan varsinaisesti vetänyt metriäkään. 20-25 km väli tuli 18'15. Tämän jälkeen tunsin olevani sen verran voimissani että päätin alkaa huolehtimaan pienen letkamme vetotehtävistä. Harmikseni Ossin selkä vilkkui jo edessä ja tiesin, että siinä menee todennäköisesti pettynyt kaveri. Menin ohi noin 27-28 kilometrin tienovilla ja yritin hieman tsempata miestä mäessä.

25-30 km väli sujui edelleen miedosti kiihtyen 18'12. Vointi hyvä, fiilis hyvä joten annoin palaa. 30-35 km pätkä 18'07 ja nopeampi toinen puolikas alkoi vaikuttamaan todennäköiseltä. Letka perässäni oli hajonnut, mutta mukana roikkui edelleen yksi kaveri. Ohitimme jatkuvasti hyytyneitä juoksijoita. 36 kilometrissä ohitin kaveri, joka juoksi Elvikseksi pukeutuneena.

35-40 kilometrin pätkä oli kisan nopeinta siihen saakka, aikaa kului enää 18'05 ja perässäni tullut kaveri tarjosi vetoapua. 40 kilometrin jälkeen juoksimme rinnakkain, ja heitin "we are doing good", olenhan kielimiehiä. Katsoimme toisiamme, ja löimme nyrkit yhteen jatkaen rinnakkain yhä kovempaa vauhtia. Lopulta tulin viimeisen 2,2 km kovempaa kuin koskaan ennen eli 7'37 (3'28/km). Toinen puolikas minuutin kovempaa kuin ensimmäinen ja loppuaika 2:33.31 (3'38/km). Jos katsoo edeltävää viiden viikon treenijaksoa, on tämä tulkittava täydelliseksi suorituksesksi. Sehän on samaa vauhtia kuin olen juossut 5-8 kilometrin harjoituksia. Vaikka jäin enkasta 5 minuuttia niin tämä oli erittäin tyydyttävä suoritus.

Maalissa odottelin Ossia ja sieltä vain mies tuli maaliin. Uutta matoa koukkuun vaan.




Kysyin heti maalissa toimitsijalta, tuliko ME ja tulihan se. En olisi silti uskonut että 2:01-alkuiseen edes Kipchoge pystyisi. On se vaan käsittämätöntä, ei voi muuta sanoa.










Makailin pari tuntia läheisellä nurmikentällä ja nautin virvokkeita. Matu saapui maaliin todeten, ettei viimeisestä lähtöryhmästä lähteneenä päässyt ensimmäisen kymmenen kilomterin aikana eteen eikä taaksepäin. Niin valtava se juoksijamassa on.

Ilta sujui tankatessa ja kokemuksia kerratessa. Jalat olivat yllättävän hyvät. Maratoneja on takana jo niin monta, että jalat kestävät nykyisin paljon paremmin. Kyllä mun suositus kilpakuntoilijoille on vuosittainen 2-4 maratonin juokseminen. Aina ei ole pakko olla ennätyskunnossa, mutta juosta voi silti ja ottaa ikään kuin harjoituksen kannalta.


Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Berlin, Just Do It.

maanantai 10. syyskuuta 2018

Treenikausi Berliinin maratonille

Kesällä taisin ajautua pieneen ylirasitustilaan johtuen kokonaisrasituksesta. Todennäköisesti keväällä heikohkoilla pohjilla vedetyt kaksi maratonia (Hampuri ja Tukholma) viiden viikon välein ja tämän jälkeinen turhan vähäinen palauttelu johti tähän. Berliinin maratonille lähdetäänkin tällä kertaa vailla suuria tavoitteita. Tässäpä viiden viikon treenijakso millä tuo pitäisi tämän viikon sunnuntaina vetää läpi ehjästi.

Vko 1

ma
kevyt 6 km
kevyt 9 km

ti
kevyt 6 km
vr 2,5 km + VK 5 km (3'38/km) + vr 2,5 km

ke
kevyt 6 km
9 km sis. perusmättöä 6 km (4'04/km)

to
lepo

pe
kevyt 6,4 km
vr 5 km + VK 5km (3'37/km) + vr 800 m

la
12,3 km sis. perusmättöä 10 km (4'06/km)

su
kevyt 20 km (4'27/km)

Yhteensä 95 km


Vko 2

ma
kevyt 6 km
kevyt 5 km

ti
vr 2,3 km + VK 6km (3'36/km) + vr 1,7 km

ke
kevyt 6 km
perusmättö 10 km (4'02/km) liian kovaa

to
kevyt 6 km
kevyt 7 km

pe
kevyt 6,7 km
vr 2,5 km + VK 6km (3'39/km) + vr 2,5 km nuiva kulku

la
14 km sis. 12km perusmättö 4'07/km

su
kevyt 24 km (4'34/km)

yhteensä 105,7 km

Vko 3

ma
kevyt 6 km
kevyt 8 km

ti
kevyt 6 km
vr 2,3 km + VK 8 km (3'38/km) + vr 1 km

ke
kevyt 6 km
12 km sis. perusmättö 10 km 4'06/km

to
lepo

pe
11,3 km sis. perusmättö 8 km 4'05/km
kevyt 6,5 km

la
vr 2,3 km + VK 10 km (3'43/km) + vr 1,2 km

su
kevyt 30,2 km (4'45/km)

yhteensä 111 km

Vko 4

ma
kevyt 6 km

ti
kevyt 10 km
vr 2,7 km + VK 8 km (3'33/km) + vr 2 km NOUSUKUNTO?

ke
kevyt 6 km
12 km sis. perusmättö 10 km (4'06/km)

to
kevyt 8 km
kevyt 8 km

pe
kevyt 8,4 km sis. perusmättöä 4 km
hieronta

la
32 km kiihtyvänä (4'23/km)

su
vr 3,3 km + 2x5km (18'19 + 17'45) + vr 1 km

yhteensä 118 km

Vko 5

ma
kevyt 7 km

ti
kevyt 7 km
kevyt 11,2 km

ke
kevyt 7 km
vr 2,5 km + 3x10'/3' (3'41, 3'34, 3'31) + vr 1,2 km

to
kevyt 6,5 km
12 km, sis perusmättö 10 km 4'04/km

pe
kevyt 7,2 km
hieronta

la
vr 4,4 km + 3x5km/3min 18'44, 18'30, 17'57 + vr 1km

su
32,5 km, viimeinen kymppi perusmättöä 4'03/km

yhteensä 124 km


Hyvä ja nousujohteinen jakso mutta eihän tämä riitä aikojen tavoitteluun. Itse asiassa on ihan mukavaa lähteä reissuun vailla paineita esimerkiksi 2:30 alituksesta.


lauantai 25. marraskuuta 2017

Valencian maraton yläkanttiin

Viime syksyisen Berliinin sub230 - juoksun jälkeen olin sillä mielellä, että se jäisi erittäin suurella todennäköisyydellä ennätyksekseni. Harjoittelu oli sujunut ilman ongelmia, enkä uskonut että se enää onnistuisi. Eikä minua haitannut jos 2:29.37 olisi ennätysjuoksukseni jäänyt, se riitti tavoitteen täyttämiseksi.

Viime kevään kisat sujuivat nihkeästi (keskeytys Rotterdamissa ja Karhunkierroksella), eikä yli 37 minuutin kymppi kesäloman päätteeksi varsinaisesti odotuksia lisännyt. Harjoittelu alkoi loman jälkeen eli 16 viikkoa ennen syysreissuksi valittua Valencian maratonia. Harjoittelu oli rikkonaisempaa kuin vuosi sitten, heti kärkeen tuli viikon selkäkipu ja täyslepo, ennen Nuuksio Classicia olin flunssassa, ja viimeiset kolme viikkoa ennen Valenciaa selkä kipuili jatkuvasti. Projekti sisälsi kolme maratonia: Nuuksion ja Kolin polkujuoksut sekä SM-maratonin Jyväskylässä. Juoksin ne kaikki hieman pintakaasulla ja jokainen näistä tuntui nostavan kuntoa. Kaikkien kolmen maratonin jälkeen kävin kevyellä lenkillä jo seuraavana päivänä, ja palautumiseen riitti 3-4 päivää.

Vetotreenit eivät kulkeneet missään vaiheessa, mikä huolestutti hieman. En meinannut päästä tonnin vedoissa alle 3'20-tahtia oikein mitenkään, ja maratonin vauhdin pitäisi olla reilu 3'30/km. Kolme viikkoa ennen Valenciaa Joensuuhun satoi lumi, ja siirryin juoksumatolle. Tein viikon aikana viisi vetotreeniä ja yhden pitkän lenkin. Jokainen vetotreeni kulki edellistä paremmin, ja onnistuin juoksemaan treenit hallitusti suunnilleen anaerobisen kynnyksen vauhtia. Viikon ohjelma oli seuraava:

Ma 4x4' / 2'
Ti 3km + 2 km + 1 km
Ke 3 x 2 km
To 3x10min
Pe lepo
La 5 km @3'30 + 4x4'/2' (3'18 → 3'12) + 5 km @3'24
Su 30 km

Kevyitä lenkkejä en siis tehnyt yhtäkään. Tämän jälkeen otin kaksi viikkoa aika kevyesti ja kunto tuntui vetoviikon seurauksena ottaneen hyppäyksen eteenpäin. Kisaviikolla maanantaina tonnit kulkivat aivan eri kululla kuin aikaisemmin, ja keskiviikona rennossa 8 km vauhtikestävyystreenissä alkuvauhti 3'40/km tuntui lähes hölkältä.

16 viikon treenikilsat olivat 132, 0, 100, 122, 122, 97, 110, 84, 115, 140, 116, 110, 142, 130, 90, 76 ja kisaviikko 92 km.

Selkää en ennen kisaa saanut täysin kuntoon, mutta ei se varsinaisesti enää haitannutkaan juoksua. Viimeiset kaksi viikkoa perheessä oli jatkuvasti flunssaa ja itsekin olin jatkuvasti siinä rajoilla. Tämä rajoilla taiteilu jatkui aina kisa-aattoon saakka, jolloin kröhää tuntui hieman olevan. Eli kaikenlaista pientä harmia, kuten elämässä kuuluukin olla.

Lensimme Matun kanssa Valenciaan perjantai-iltana. Perillä olimme 23:10 ja sen jälkeen ajoimme taksilla lentokentän lähellä sijaitsevaan hotelliin. Uni ei meinannut tulla ja aloin hermoilemaan. No, kohtalaiset unet sain kuitenkin plakkariin. Lauantaina kävin heti aamusta juoksemassa 7 kilometrin lenkin, jonka päätteeksi juoksin yhden kilometrin kovaa. Kulku hyvä, ei hätää!

Aamupalan jälkeen ajoimme metrolla keskustaan ja otimme majoituksen. Ensimmäinen Air BNB:n kautta varattu majoitus ei tyydyttänyt, vaan vaihdoimme viereiseen hotelliin. Tämän jälkeen ohjelmassa oli kävely expoon, numeron noutaminen, kävely takaisin ja pitsan syöminen. Hermoilin hieman koko ajan, koska en olisi halunnut kävellä noin paljon kisaa edeltävänä päivänä. Tuskin tällä kuitenkaan lopulta oli mitään merkitystä kulkuun, kuitenkin suosittelen matkustusta kisapaikalle hieman aikaisemmin jotta kisaa edeltävän päivän voi ottaa maksimaalisen rennosti.

Startti tapahtui heti aamusta 8:30, joten kisapaikalle oli lähdettävä kävelemään klo 7:00. Saavuimme kisakeskukseen 7:30 katselimme systeemit kuntoon, ja 7:50 jätin kamat säilytykseen. Tein lyhyen verkan ja siirryin lähtökarsinaan jo 25 minuuttia ennen lähtöä, varmistin siten pääsyn eturiviin. Viimeiset 25 minuuttia jouduinkin seisomaan paikallani asemat pitääkseni. Eliitti saapui paikalle, ja hieman ennen lähtöä pääsin aivan eturiveihin.



Olin kirjoittanut ennätysjuoksuni väliajat käteen ja vertailin vauhtiani niihin aina viiden kilometrin välein. Kisa lähti sitä totuttua vauhtia käyntiin, sopivaa porukkaa ei oikein löytynyt, ja seilasin vähän edestakaisin eri porukoiden välillä. Kolmen kilometrin kohdalla ohi heitti kaveri, jonka selässä oli Suomen lippu. En tuntenut miestä, mutta selkä katosi näkyvistä nopeasti joten vauhtia tuntui olevan. Ensimmäinen vitonen 17.26 eli 11 sekuntia edellä ennätystä. Kympissä väliaika tasan 35 minuuttia ja juoksu tuntui hyvältä. Berliiniä edellä tässä kohtaa 17 sekuntia. Tämän jälkeen löytyi sopiva porukka johon liimauduin. 15 kilometriin edelleen hienosti 18 sekuntia edellä ennätystäni. Seuraava kontrollipiste oli puolikas maratooni, se kulki aikaan 1:14.10 mikä tarkoittaa 23 sekuntia ennätystäni edellä. Edelleenkään en todellakaan ajatellut juoksevani ennätystäni, vaan laskeskelin lähinnä paljonko saan hyytyä että 2:33 menisi (se oli minimitavoite). Mietiskelin ettei minusta ole laittamaan itseäni liian tiukoille, henkinen kantti ei yksinkertaisesti ole riittävä. Lisäksi edessä olivat nousuvoittoiset vitoset ja matkan rasitukset alkoivat tuntumaan. 25 kilometrin paikkeilla juoksimme kisakeskuksen vierestä ja kannustus oli kovaa. Väliaika 1:28.04 ja Berliiniä edellä enää 15 sekuntia. Lisäksi porukassa juokseminen oli mennyt väkisin roikkumiseksi, joten annoin hieman periksi. Tämä saattoi olla lopulta hyvä ratkaisu koska ohitin lopussa aika monta tuosta porukasta. 30 kilometriin saavuin ajassa 1:45.41 ja etua oli enää 12 sekuntia. Tämän jälkeen sain jostain lisää virtaa ja sytyin taistelemaan. Hieman ennen 35 kilometrin paalua sain näkyviin sen saman suomalaisjuoksijan, joka oli mennyt ohi kadoten horisonttiin alkumatkasta. Päätin että tuon minä ohitan, ihan sama miltä se tuntuu, mutta ohi menen. 35 kilsan väliajassa 3 sekuntia edellä Berliiniä, mutta nyt olin täynnä virtaa toisin kuin silloin. Ensimmäistä kertaa ajattelin ennätyksen rikkomista ihan realistisesti. Meno jatkui vahvana ja suomalaispaita lähestyi hitaasti mutta varmasti. Kilometrit napsuivat sinne 3'30 tuntumaan mikä lupasi hyvää! 39 kilsan kohdalla heitin suomalaispaidasta ohi ja kirjasin 40 kilometrin väliajaksi 2:21.08. Sehän oli peräti 42 sekuntia ennätystä edellä ja juoksu kulki. Viiimeiset 2 kilsaa nautin ihan satasella ja pidin vauhtini, jopa kiihdytin. Viimeiset 2,2 kilsaa kulki ajassa 7'39 ja loppuajaksi kirjautui uusi ennätys 2:28.44.

Se toinen suomalainen oli Björn Sandler. Hän kertoi parantaneensa ennätystään 8 minuuttia ja sub230 tuli hänellekin tehdyksi. Mielestäni varsin uskomaton veto, varsinkin kun oli vetänyt ensimmäisen puolikkaan 1:12.50 eli tehnyt ennätyksensä puolimaratonilla. Painakaa nimi mieleen.

Noin minuutti maaliintulon jälkeen tuli perinteinen maratonitku. Siinä purkautuu helpotus maaliin pääsyn johdosta ja palkinto niistä aamuista, kun olen kuuden jälkeen lähtenyt vetämään kovaa treeniä, jotta illalla voisi keskittyä muihin tärkeämpiin asioihin. Mahtava palkinto, joka kannustaa jatkamaan juoksuharrastusta edelleen.




Oman juoksuni jälkeen jännäsin, juoksisiko Matu oman maratondebyyttinsä maaliin saakka. Hän oli joutunut sairastelun vuoksi käytännössä lepäämään kaksi viikkoa ennen kisaa. Ja kyllä, sieltä vain tultiin maaliin ja hyvissä voimissa! Ei huono päivä.



Miksi jaksoin tällä kertaa sen viimeisenkin vitosen? Uskon että kolme harjoituksena juoksemaani maratonia toimivat kestävyyden lisäämiseksi hyvin, ja projektin loppuvaiheessa onnistuin tehoviikolla parantamaan vielä vauhtiani. Tämän ansiosta maratonvauhti tuntui varsin helpolta. Ajatteluni on muuttunut siinä mielessä, että maratonistakin voi palautua varsin nopeasti, jos ei niittaa sitä täysillä. Kyllähän maailman huippumaratoonaritkin perustavat harjoituksensa reippaisiin/koviin pitkiin lenkkeihin, ja kisojen yhteydessä tämänkaltaisen harjoituksen tekeminen onnistuu kaikkein helpoiten. Varsinkin yksin treenatessa joku 35 - 40 kilometrin lähes maravauhtinen lenkki vaatii aika kovan kaverin, kisoissa se on vaan helpompaa.

Vietimme Valenciassa vielä maanantain pyöräillen ympäri kaupunkia. Koko reissun aikana emme nähneet yhtään pilveä ja kaupunki oli hieno. Valencian maraton on erittäin tasokas kisa, joten suosittelen sitä kaikille. Nyt menee jo liialliseksi hehkutukseksi joten lopetan raportin tähän.








torstai 16. marraskuuta 2017

Virittelyt

Tänään kohti Haminaa, ja huomenna illalla sitten Valenciaan. Keli näyttäisi olevan kohdillaan.

Viimeisten viikkojen löysäilyn jälkeen, kun selkäkin on tuntunut paremmalta, treenasin hieman totuttua kovemmin maanantaina ja keskiviikkona. Ei liian kovaa, mutta kuitenkin hyvät treenit sain tehtyä. Nyt vain tankkailen ja lauantaina käyn aamulenkin Valenciassa.

Ma
5x1km pal. 2min (3'18, 3'16, 3'14, 3'10 ja 3'06). Yhteensä 11 km.
Kevyt 6 km

Ti
Kevyt 8 km, lopussa 1 km 3'30

Ke
Kevyt 6 km
vr 2km + kiihtyvä 8 km (3'45→3'17) + vr 1 km. Yhteensä 11 km.

Eilisessä kahdeksan kilometrin kiihtyvässä kulku oli todella hyvä, 3'40-vauhti tuntui aivan hölkältä. Täytyy kuitenkin muistaa, että juoksin treenin matolla, joten ei tuosta nyt aivan varma voi olla. Joka tapauksessa kunto vaikuttaisi olevan ihan mukavalla tasolla.

Juoksen numerolla 377 ja liveseurantaa saattaa kenties ilmestyä kisasivuille.

Suomalaisista on tietojeni mukaan juoksemassa kovat tykit, eli Jarkko Järvenpää ja Aki Nummela. Toivotetaan pojille onnea ja menestystä, mie varmistelen sitten selustat siellä taaempana.






maanantai 13. marraskuuta 2017

Kiirastuli

Maratonin juokseminen on yleensä palkitsevaa. Vaikka ennätystä ei aina tulisi, niin maaliin pääseminen on niin iso helpotus, että fiilis on joka kerta hyvä. Tämän tunteen vuoksi harrastan maratonjuoksua ainakin toistaiseksi. Sitten kun tulen maratonilta maaliin niin, ettei se tunnu miltään, lopetan. Lopetin suunnistuksenkin siksi, ettei se enää tuntunut miltään.

Maratonharrastuksessa on kuitenkin sellainen puoli, mikä pistää vihaksi. Nimittäin viime hetkillä tulee yleensä aina jotain vaikeuksia, ja sitten saa jännätä hermot kiristellen, pääseekö lähtöviivalle lainkaan, ja jos pääsee, niin millaisessa kunnossa. Tällä kertaa kaikki sujui todella hyvin elokuulta alkaen, kunnes 27. lokakuuta selkä alkoi oireilemaan. Se ei ole ollut niin pahana kuin joskus, ja olen pystynyt kuitenkin juoksemaan, mutta jos tilanne ei asetu niin maraton asfaltilla voi olla aikamoinen haaste. Olen käynyt hieronnassa, eräs tuttu fyssari on sitä katsonut, ja lisäksi käytössä on ollut sähköhoito sekä koko ajan muutenkin käytössä oleva biologinen reumalääke. Tunne selässä kuitenkin on edelleen sama kuin 27 lokakuuta. Kilometrimäärät ovat kahdella edellisellä viikolla olleet 94 ja 76, joten kovin paljon en ole juossut. Kyllähän tässä on kyse selkärankareumaan liittyvästä kivusta, koska burana auttaa kipuun erittäin hyvin. Maha ei kuitenkaan kestä sitä myrkkyä, joten on vain toivottava, että perjantaina pistetättävä biologinen lääke auttaa ja sunnuntaina eli kisapäivänä selkäkipu on poissa.

Viime viikko oli melkoista kiirastulta, kun lapsemme olivat ankarassa nuhassa. Käsien pesemisellä ei ole mitään merkitystä siinä vaiheessa, kun sitä räkää tuntuu olevan kaikki paikat täynnä ja aivastuksia tulee suoraan päin näköä. Perjantaina olo tuntuikin flunssaiselta, samoin lauantaina, mutta tällä hetkellä vaikuttaisi siltä että säästyin pahimmalta.

Mielenkiinnolla jään seuraamaan ja odottamaan, mikä on viikon kuluttua fiilis!

Viime viikon pyristelyt:

Ma
Lepo (oli muistaakseni niin huonot yöunet alla, etten jaksanut tehdä mitään)

Ti
Töihin 7 km
Töistä 9 km sis. 4x100m

Ke
VL 3x(2'+1'+30s) vetojen välissä 1'. Yhteensä 9 km.
Kevyt 7,6 km sis. 4x100m

To
Töihin 7 km
Töistä 11 km Aaro Asikaisen kanssa, lopuksi 4x100m

Pe
Flunssa

La
Flunssa

Su
Kevyt 16 km
Kevyt 9 km

Yhteensä 76 km