 |
| Kuva: Samuli Pahkala |
Ma
Lepo
Ti
Juoksua töihin 8,0 km @4'38
Tuntui että flunssa iskee joten autokyydillä kotiin
Ke
Juoksua töihin 23,0 km. Sis. 4x4km/800m palautus maratonvauhtia osapuilleen. Nihkeähkö jalka kun piti lähteä kuudelta latomaan.
Juoksua töistä 7,0 km @4'42
To
Juoksua töihin 7,8 km @4'32
Juoksua töistä 10,3 km @4'33
Pe
Juoksua töihin 8,4 km @4'18 sis. 3x200m
La
Polkujuoksua 41,6 km @4'49
Keskisyke 150 eli aika lähellä aerobisen kynnyksen tasoa, jos sellaista nyt on olemassakaan.
Su
Lepo. Jalat yllättävän hyvät, ei liiemmälti lihaskipuja.
106,2 km
Tässähän alkaa olla duunit melkein tehtynä ja aikaa h-hetkeen enää alle kolme viikkoa. Edellisen sunnuntain 38 kilometrisen jälkeen olo tuntui maanantaina sen verran nuutuneelta, että pidin ihan rehellisen lepopäivän. Tiistaina köpöttelin töihin ja tarkoitus oli köpötellä takaisinkin, mutta olo oli jotenkin nihkeä ja jopa flunssainen, joten soitin taksin kotimatkalle. Isosisko oli edelleen sairaana ja pelkäsin koko ajan tarttuuko se minuunkin.
Olo parani ja keskiviikkoaamuna starttasin heti kuuden aikaan treeniin. Juoksin 4x4 kilometriä maratonvauhtia palautuksen ollessa 800 metriä hölköttelyä. Ekan vedon eka kilsa oli olevinaan vauhdikas, mutta aikaa meni 3'45, mutta siitä se lähti ja lopputreeni kulki ihan ookoo. On kiva tunne tulla kahdeksaksi työpaikalle, kun alla on 23 kilometriä juoksua.
Torstaina juoksin työmatkat pienillä lisureilla, ja perjantaina vain töihin. Torstaina olin aivan puhki ja edessä oleva Nuuksion maraton alkoi hieman huolestuttamaan. Tankkailin illan huolella, ja kas kummaa, perjantaina töihin juostessa oli sellainen tunne, että liitelin vain siinä tiestön yläpuolella. Siihen sitten lyhyehkö työpäivä ja ajelut Helsinkiin.
Lauantaina olikin sitten ns. viimeiseksi pitkäksi suunniteltu Nuuksio Classic-polkujuoksu. Ajatus tästä kisasta lähti alunperin siitä turhautumisesta, kun olen usein sairastellut juuri ennen pääkisoja. Kevään Pariisin projekti jäi hieman vaisuksi, sitten tähtäimessä oli Jukola, mihin jäi näytöt antamatta flunssan vuoksi. Siinä vaiheessa ajattelin, että ilmoittaudun varmuuden vuoksi Berliinin lisäksi Nuuksioon, ehkäpä sillä keinon pääsen yhteen kisaan siten, että alla on ehjät harjoitukset.
Kun kesä ja alkusyksy sujui hyvin, niin ajatus Nuuksion kisasta jalostui tosissaan juostusta kisasta viimeiseksi reippaaksi pitkäksi lenkiksi ennen Berliiniä. Tutkin internetistä kenialaisten harjoittelua, ja heillä on tapana vetää neljä viikkoa ennen maratonia 40 kilometrin kovavauhtinen treeni. No, minäpä ajattelin testa samaa, paitsi että kolme viikkoa ennen ja yli 40 kilometristä.
Kirjoitan vielä Nuuksiosta tarkemman raportin, mutta tässä lyhyesti. Eli tavoittelin noin 3.25 aikaa, millä perusteella Vähäsen Sami valikoitui matkaseuraksi. Ajatus oli juosta noin aerobisen kynnyksen sykkeellä 35 kilometriin saakka, ja sitten kiristää jos siltä tuntuu. Samalla testaisin samaa energiahuoltoa kuin Berliinissa on tarkoituksena. Kaikki sujui ihan nappiin. Pidin noin 150 sykettä ja mahdollisimman tasaista vauhtia, kunnes lopussa pystyin kirraamaan huomattavasti ja yllättäen ohitin siinä vielä kolme juoksijaa. Juomat ja geelit upposivat hyvin. Imin 1,6 litraa urheilujuomaa ja otin 8 kappetta geelejä, eikä mahan kanssa ollut ongelmia.
 |
| Kuva: Anna Dahlgren |
Nyt on tiistai ja jalat eivät ole oikeastaan lainkaan kipeät. Jos ei takapakkeja tule ja palautuminen sujuu hyvin, niin uskon että pienimuotoinen superkompensaatio on tosiasia. Samalla sain hyvän muistutuksen siitä, mitä maratonin juokseminen on. Se on hyvää itsensä tuntemista ilman turhia nykyjä ja 25 kilometristä lähtien jatkuvaa taistelua oman mielensä kanssa. Kun mikään ei tuntuisi niin hyvältä kuin reitiltä sivuun hyppääminen, mutta toisaalta vielä satamiljoonaa kertaa paremmalta tuntuu kun saa taisteltua itsensä maaliviivalle saakka.
 |
| Kuva: Aapo Laiho |
 |
Kyseessä oli ensiesiintyminen Sajaniemen Sonnien joukkueessa ja heti kättelyssä voitimme joukkueskaban. Kuvassa Itävuo, Vähänen ja Salmelin. Fincke puuttuu.
Kuva: AapoLaiho |
