tiistai 7. marraskuuta 2017

Yöllisiä ajatuksia

Viimeisen 1,5 viikon aikana on Valencian maratonprojektin ylle ilmaantunut harmaita pilviä, ja ihan pyytämättä. Tässä aina niin posiiivisia ajatuksia viime yöltä, kun valvoskelin aamuyön tunteina nuhaisen tytön kanssa sohvalla.

Nythän tässä käy niin, että kaikki tehty työ valuu viime hetkillä hukkaan. Selkä on ollut kipeänä 1,5 viikkoa eikä lähde paranemaan. Molemmille tytöille iski kova nuha ja kohta se tarttuu minuunkin. Kaikki viimeistelytreenit jäävät väliin ja kunto romahtaa samalle tasolle kuin kesälomalla. Jos nyt edes tuon selän takia pääsen koko reissuun. Töissäkin on keskeneräisiä hommia vaikka millä mitalla, en ehdi niitä mitenkään tekemään. Varmaan on pakko sitä paitsi hakea saikkua selkäkipuun vedoten, ei se istuminen hyvää tee kuitenkaan. Jaahas, montas tuntia tässä on jo tullut valvottua, tuskinpa enää nukahdan ja huominen on yhtä tuskaa ellen jopa ole itsekin jo sairaana. 

Aamulla heräsin ja juoksin töihin. Ja 8 kuukauden hoitovapaa alkaa 1.12. Ja selkäkin antoi juosta kohtuullisen mukavasti. Ja viime lauantaina juoksin parhaan treenini yli vuoteen, ihan kevyesti. Ainahan tässä loppuvaiheessa on jotain ongelmia tullut, paitsi viime syksynä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti