keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Polkujuoksukisoissa DNF

Niinhän siinä sitten lopulta kävi, ettei jalka eikä kuntokaan kestänyt polkujuoksun MM-kisoissa maaliin saakka. Huhtikuun alkupuolelta saakka hieman vaivannut jalkakipu diagnoisoitiin veneluun rasitusmurtumaksi, mikä pitää vielä varmistaa magneettikuvissa. Olipa niin tai näin, tällä jalalla ei oteta juoksuaskelia hetkeen, sen verran kipeä se on kisan jälkeen ollut. Edessä onkin hieman erilainen kesä ilman juoksua.

Kisa meni pieleen ja keskeytys risoo aina paljon. Olisi helppo sanoa, että koko projekti oli virhe, mutta mitä hyötyä siitä olisi. Kokeilin muutoksia harjoittelussa eikä se onnistunut, koska sain jalkavamman eikä juoksu kulkenut. Jos nyt saisin harjoitella tähän kisaan uudelleen, systeemi olisi erilainen. Talven aikana olisi todennäköisesti pitänyt hakea vauhti kuntoon, ja vasta sen jälkeen ottaa 8-10 viikon kisaan valmistava mäkijakso. Nyt treeni meni koko talven ja kevään osalta liiaksi keskitempoiseksi jyystämiseksi, eikä juoksu kulkenut missään vaiheessa. Kunto ei lähtenyt viimeisten viikkojen aikana toivottuun nousuun, minkä kyllä totesin jo viikkoa ennen kisaa. Varmasti tuo jalkakipukin asiaan vaikutti. Jos johonkin koskee jokaisella askeleella, niin viehän se juoksusta tehoja ja varsinkin rentouden.

Reissu itsessään oli hieno kokemus. Järjestelyt toimivat MM-kisojen arvoisesti eikä siltä osin ole mitään valittamista. Kisareitti taisi yllättää lähes kaikki suomalaiset nousujen jyrkkyyden osalta, ja tähän kisaan riittävän hyvä valmistautuminen Suomessa olisi ollut hyvin vaikeaa, asuipa sitten missäpäin Suomea tahansa. Nousuja "tunkattiin" ylös ja laskut olivat kivikkoisia, helppoja pätkiä ei juuri ollut.

Suomen polkukisoissa saa vedellä ihan omassa rauhassa, mutta näissä kisoissa yleisö oli löytänyt reitin varrelle ja kannustusta sai ihan mukavasti. Täytyy lisäksi kiittää joukkuekavereita ja huoltajia, rentoa ja mukavaa porukkaa.

Eiköhän tämä ollut kertaluonteinen kokeilu polkujuoksun arvokisoihin. Panostus pitäisi olla paljon kovempaa, jos noista kisoista hakisi edes jonkinlaisia sijoja. Ulkomaisilla maratoneilla on helpompi motivoitua, kun sijoituksella ei ole mitään merkitystä vaan tavoitteena on juosta joku tietty aika. Harjoittelukin on todella paljon yksinkertaisempaa, riittää kun on tie.

Seuraava juoksu on toivottavasti Valencian maraton 1.12.2019. Fiilikset tuosta vaihtelevat päivittäin, välillä on hirveä ennätysuho ja välillä taas hieman maltillisemmat tavoitteet. Olen tässä parin viime vuoden aikana nylkkääntynyt ja tekisi mieli ottaa ohjelmaan hieman enemmän vauhteja.

Olisi kiva juosta hyviä aikoja vielä useampi vuosi, mutta tällä tahdilla saattaa hidastuminen olla edessä. Nykyisin muutama tonnin veto omaa puolimaratonin ennätysvauhtia tekee jo tiukkaa, ja viiden vuoden takaiset vetoajat tuntuvat todella kaukaisilta. Näin ollen voisi olla järkevä ottaa tähän loppuvuoteen projekti kovemman juoksun palauttamiseksi entiselle tasolle, jopa Valencian maratonin kustannuksella. Tämmöistä olen hieman pyöritellyt.

Joka tapauksessa aion hyödyntää juoksutauon tekemällä vuosikausiin ensimmäisen kunnon voimajakson ja pyöräilemällä välipäivinä 1-2 tunnin lenkkejä pääosin maastossa.

Kesän ohjelmassa on kolmen viikon loma. Ensimmäiset 2 viikkoa kierretään Etelä-Suomessa erilaisissa kohteissa vieraillen, sen jälkeen kolme päivää Ilosaarirokissa ja viimeisellä viikolla kolme osakisaa FIN5 rastiviikolla Tahkolla. Tällä kertaa keskityn D8RR kisailijan huoltotehtäviin.

Muutama otos Portugalista ja yksi meidän pihalta:

Huoltajalegenda Keisteri














Ei kommentteja:

Lähetä kommentti