maanantai 18. syyskuuta 2017

SM-maraton 5. sija

Jalkoja ohentava filtteri



Höpöhöpö




Ma
Lepo

Ti
Lepo

Ke
Aamulenkki 6 km @5'10→4'10
Illalla 6x4min/2min maratonvauhtia, yhteensä 12,2 km (tukkosta, tukkosta)

To
Leikkipuistosta kotiin 8 km @5'00. Ei ole näin surkeaa kulkua ollut kuukausiin. Pohkeet todella kipeät, mikä johtunee uusista Skechersin kengistä jotka ostin viime perjantaina. Mitäköhän tästäkin tulee?

Pe
Juoksu töihin 8 km @4'41 ja pohkeet edelleen kipeänä. Muuten pontevampi olo muttei mikään lentoon lähtevä fiilinkin kuitenkaan.

La
vr. 2 km + SM-maraton 2:35.26 ja 5. sija. Tasaista vauhtia 36 km minkä jälkeen pieni hyytyminen. Viimeisellä kierroksella elättelin jo toiveita pronssista, kun parhaimmillaan 2,5 minuuttia edellä ollut Takala näkyi noin minuutin päässä. Mutta eipä se ollutkaan hyytynyt vaan lähti uuteen nousuun lopussa ja maalissa ero oli 2 minuuttia. Välissä oli vielä neljänneksi sijoittunut Kilpelä, jonka kanssa juoksimme samaa vauhtia koko toisen puolikkaan.

Su
Kevyttä hölköttelyä metsäpoluilla 5,2 km. Lihakset liian hyvässä kunnossa, ei ollut eilen ihan maksimaalinen suoritus.

Viikko yhteensä 84 km


Elämäni ensimmäinen SM-maraton on juostu ja tavoite saavutettu. Tavoitteitahan on monenlaisia, toisilla se on ME, toisilla suomenmestaruus ennätysajalla, toisilla ihan vain ennätys ja sitten voi olla tämmöinen tavoite kuten mulla oli nyt. Eli tämän hetken kuntoon nähden mahdollisimman järkevä ja tasainen juoksu ja sijoitus 5-6. Loppuajalla ei tällä kertaa ollut paljonkaan väliä, mutta 2:35.26 menee siihen sektoriin mihin arvelinkin pystyväni jos kaikki sujuu hyvin.

Maratonkeskittyneisyys oli tällä kertaa hieman hukassa, koska perjantaina työpäivän jälkeen ajelimme Jyväskylään, siihen päälle normaalit lapsiperheen säätämiset ja vielä vaimon Valon Kympin juoksun seuraaminen illalla vesisateessa. Lepohetki koitti joskus ennen iltakymmentä. Kaiken kaikkiaan oli kuitenkin kiva kun olimme reissussa koko perheen voimin ja sain kannustusta tärkeimmiltä ihmisiltä kisan aikana. Marraskuun Valencian reissun teemmekin sitten vaimon kanssa ihan kaksistaan.

Yhtä kaikki, lauantaina kisafiis oli aivan hyvä ja koko viikon oikutelleet pohkeetkin olivat jo paremmat. Lähdin alkuverkalle Miika Takalan, Marko Vaittisen ja Henri Ansion kanssa. Tämä olikin ensimmäinen kerta kun olen lämmitellyt maratonille, noissa ulkomaan kisoissa on ollut tärkeämpää hakeutua ajoissa lähtökarsinaan hyvän paikan varmistamiseksi.

Maratonin juokseminen ahdistaa etukäteen aika paljon, mutta ehkäpä ei enää niin paljon kuin ekoilla kerroilla. Tuo alkuverkka ainakin lievensi omalta osaltaan jännitystä joten sitä voisi harkita jatkossakin.

Kisa lähti rennosti liikenteeseen ja sopiva porukka muodostui heti lähdön jälkeen. Vaittinen veti alussa ja muut peesasivat. Jossain vaiheessa aloimme Peltoniemen Ossin kanssa vetämään vuorotellen, mikä oli hyvä vastatuulessa. Toisella kierroksella porukka taisi säilyä samana, mutta aloin huolehtimaan vetojuhdan tehtävistä yhä enemmän. Kolmannella kierroksella jatkoin samaa vauhtia, kenties jopa hieman kiihdytin, ja kohta olinkin yksin. Kierroksen lopussa ohitin Tuokon ja viimeisen kierroksen alussa Niinistö käveli vastaan. Kun yllättäen Takalan selkäkin alkoi näkymään pidemmillä suorilla, huomasin taistelevani jopa pronssista. Tämä olisi kuitenkin edellyttänyt edellä menevien hyytymistä, mitä ei koskaan tullut. Itse hyydyin 36 kilometriin ja km-vauhti tippui melkein 10 sekuntia. Viimeiset kilometrit olivat olemassa olevien asemien varmistelua, toki yritin vetää sen mitä pystyin koska edellä menevillä voi tulla yllättäviä ongelmia vaikka viimeisellä kilometrillä. Eipä niitä tullut ja hyvä niin. Jälleen kerran maaliin pääseminen oli varsin palkitseva kokemus. Maratonilla viimeiset kilometrit eivät ole mitään nautintoa, enkä ainakaan itse ole kovin usein tuuletellut vasta kuin 42 kilometrin paalulla. Vasta 200 metriä ennen maalia uskaltaa yleensä ajatella että maaliin pääseminen on sittenkin realistinen tavoite ja näin se meni nytkin.

Kierrosajat:
38'36
38'47
38'30
39'33

Finlandia Marathonia voin suositella jokaiselle. Järjestelyt toimivat, reitti on hyvä ja katsojiakin oli siellä täällä ihan mukavasti. Tapahtumassa on yritystä ja konsepti on hyvä. Perjantain kympin juoksu näytti hyvältä katsojankin näkökulmasta, sinne voisi joskus tulevaisuudessa mennä vaikka ravaamaan.

Valencian maratonille aikaa 9 viikkoa ja pitää ruveta reenaan, niin kuin Heinosen Mikko sanoi aina ennen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti