Vuoden toinen projekti onnellisesti ohi

Lappeenrannan Jukola painuu mieliimme ainakin sään puolesta. Mulle kyseessä oli 21. Jukola, eikä vastaavaa keliä ole muistaakseni koskaan ennen sattunut. Vanhemmat ihmiset kertovat, että Kytäjällä 80-luvulla oli vielä ikävämpää ja voi se niin ollakin.

Toukokuussa Tiomilan jälkeen elättelin pieniä toiveita ykkösjoukkueen paikasta, mutta kuten jo edellisessä kirjoituksessa totesin, näytöt jäivät antamatta. Pipo antoi kuitenkin erittäin mieluisan osuuden, eli tehtäväkseni sain viedä Kalevan Rastin kakkosjoukkueen viestiä toisella osuudella. 

Flunssa jatkui jatkumistaan. Viikko tuli täyslepoa, ja sen jälkeen sain tehtyä viikon verran kevyttä lenkkiä kerran päivässä. Olo oli kuitenkin edelleen vaisu, ja limaa irtosi varsinkin aamuisin jostain syvältä pieninä vihreinä klimppeinä. Torstaina juoksin Huippuliigan B-erässä erittäin tukkoisen suorituksen. 3 minuuttia pelkällä jalalla tappiota Muukkoselle keskimatkan kisassa ei mieltä ylentänyt.

Ennen kisaa mietin ensimmäistä kertaa urallani, onko metsään lähteminen edes turvallista. Tuuli oli niin kova että arvelin puiden kaatuvan päälle. Ehkä tässä on pientä liioittelua, mutta siltä se tuntui. Juuso toi viestin ihan mukavasti 4 minuuttia kärjen jälkeen sijalla 78. Perinteisen nihkeän alun jälkeen aloin tekemään nousua ja varvauksessa olinkin ilmeisesti jo kahdenkympin joukossa. Ketään en muista ohittaneeni, mutta hajontarastien kohtuullisen virheetön poimiminen nosti sijoitusta, samoin muutaman edellä menevän letkan kiinni juokseminen tiepätkillä. 

Loppulenkin aluksi vaihdoin rastikoodin Jarkko Huovilan kanssa ja sama hajonta tuntui olevan. Jarkon erittäin vauhdikas eteneminen johti lopulta siihen, että Kalevan Rastin paita (Hannu Airila) alkoi vilkkumaan edessä. Tässä kohtaa on todettava Ikaalisten Aleksi Karppisen vaikutuksen tehnyt juoksuvauhti, hän pystyi semmoisiin rytminvaihdoksiin joista voin itse vain haaveilla. Täytyy myöskin tunnustaa, että jälkikäteen oli tarkistettava miehen nimi tuloksista. 

Loppulenkki meni kituen ison letkan puolivälissä. Lopussa paukut oli tosiaankin käytetty eikä kärkisijoituksista tarvinnut edes haaveilla. Ilokseni kuuluttaja totesi että tein osuuden pohja-ajan ja sitä piti vähän tuulettaa. 

Viime vuoden vaivaamaan jääneen heikon Jukola-suorituksen jälkeen halusin vain juosta mahdollisimman hyvän henkilökohtaisen ajan osuudellani. Oli joukkue sitten mikä tahansa. Ja koska oman osuuden tolppa irtosi, niin vuoden toisen projektin voidaan katsoa onnistuneen.

Ensi maanantaina alkaa sitten matka kohti Berliinin maratonia. Blogi tulee aktivoitumaan. 

Jukolan tulokset

Oman osuuden tulokset